Ainakin melkein Risto Mikkolan yrttivoi ja ehdotus pääministerille

Keväällä tapasin HK:lla Risto Mikkolan, tuon kaikkien moottoriturpien kokinessuisen isän. Hän oli yksi hauskan kokkauspäivän isännistä ja kotimatkalla junassa lupasin lakata mankumasta Nannalta blogaanimiittiä tälle vuodelle. Tuo päivä porchettapötkylöineen täytti senkin vuosittaisen tarpeen. Sittemmin olen törmäillyt somessa Risto Mikkolaan siellä täällä, etenkin Habanerokitchen-ihanjytätyypin tuplaselfieissä. Niitä ei voi nauramatta katsoa. 

Mitä Risto Mikkola tekee sitten tämän postauksen otsikossa ja vähän leipätekstissäkin (pun intended), johtuu siitä, että leivoin eilen leipää. Tai teknisesti ottaen leivoin sämpylöitä ja ne tarvitsivat päälleen sipauksen voita. TOP100-ruokasivustosta on hävinnyt hakutoiminto (ja vähän kuvatkin), mistä olen syvästi pahoillani ja jouduin turvautumaan muihin hakutoimiin. Googlasin vaahdotettu voi sillä kaipasin sen tapaista levitettä, jota esimerkiksi Passiossa saa leipäselleen, ilmavaa ja kuohkeaa ihanuutta. Toisena hakutuloksissa taisi olla Iltalehden sivuilla ollut Risto Mikkolan ohjeella tehtävä vaahdotettu tillivoi. Iltalehti on julkaisu jonka lukemisessa minulla menee aina ennätysaika, joka hipoo tällä erää noin kolmea sekuntia. Anteeksi vaan kaikki Iltalehden tekijät ja lukijat, ei vaan pysty parempaan.

Ohje oli juuri niin lyhyt ja ytimekäs, kuin sopii odottaakin. Itse asiassa se oli sellainen, että se olisi pitänyt älytä ihan itsekin, mutta onneksi avulias herra Mikkola oli kuitenkin tuottanut ohjeen minunkin luettavakseni. Vaikka itse tykkään kuvailla ruoantekoa viimeistä suolahippusta myöten, niin toisaalta pidän myös näistä vähäsanaisista ohjeista. Ota voita ja yrttejä ja tee niistä vaahto. Ei siinä sen enempää. Ja muista syödä se kans. En saanut omasta voivaahdostani niin kauniin vihreää kuin Iltalehden kuvissa, mutta salaa epäilen kuvaa manipuloidun. Enkä tainnut saada siitä niin vaahtoakaan, kuin kuvassa, mutta sinne päin. 

Joka tapauksessa, eilisen juhlapäivällisen (lue:nuoriso tuli syömään) kateleiville (kuulostaa fiinimmältä kuin sämpylät) levitimme tätä vihreää voita ja hyvältä maistui. Enhän minä voihin tilliä laittanut, ei meillä ollut tuoretta tilliä, vaan laitoin basilikaa ja timjamia, koska niitä on melkein aina.

Siitä tulikin mieleeni, että timjamin voisi tehdä lakisääteiseksi mausteeksi ihan jokaiseen keittiöön. Se työllistäisikin, kun timjamitarkastajat kiertäisivät ovelta ovelle, kuten tv-lupatarkastajat ennen vanhaan. Muistattehan heidät? Nyt on vaikea uskoa, että sellainen ammatti tosiaan oli (ilman että ollenkaan väheksyisin tätä jo menneisyyteen jäänyttä ammattia ja sen harjoittajia, kunhan juttelen). Aattelepa nyt itekkin, joku kulkee ihmisten kotien liepeillä katselemassa hohtaako ikkunoista kalvakkaa valoa tai kuuluuko kuinka Antero Mertaranta selostaa kiekkoa siinäkin talossa, jonka isäntä ovella vakuuttaa, että mitään en oo kattonut.

Timjamitarkastaja nuuhkisi rappukäytävissä, että onko täällä oikea tuoksu ja talonväki kiikuttaisi timjamiruukkunsa ovelle nähtäväksi, etenkin rospuuttoaikaan, jolloin tarkastajaa ei haluta päästää kyökkiin rapakengissään. Joku ovela tietenkin hommaisi muovisen tekotimjamin, mutta eivätpä uutterat yrttipoliisit menisi siihen vipuun. He vaatisivat päästä tekemään tarkemman kuin silmämääräisen tarkastuksen, he voisivat jopa maistaa. Kylläpä yrttiyrittäjilläkin bisnes kukoistaisi ja sähköntuottajat hieroisivat käsiään yhteen, kun kirkkaat valot yötä päivää posottaisivat läpi talven kasvihuoneitten rivistössä varmistaen timjamintuotannon katkeamattomuuden. 

Niin se ohje. Tuliko muuten selväksi, että tykkään timjamista? Ellei tullut, niin voin sanoa, että se on lempiyrttini. Meillä saisi tarkastaja pistäytyä ovella vaikka päivittäin ja mielelläni maksaisin pienen sakkomaksun, mikäli timjamini olisi päässyt kuivahtamaan. Se olisi minulle ihan oikein. Mikähän se pääministerin sähköpostiosoite onkaan, pitänee laittaa vinkkiä menemään. Tiedä vaikka saisin ensi vuonna kutsun linnanjuhliin, kun presidenttikin kuulisi mitä olen keksinyt? Minä voisin olla ensimmäinen hakemaan tätä työtä. Minut saisi määrätä siihen.

Tillivoi ilman tilliä

• 200 g voita
• tuoretta basilikaa ja timjamia niin paljon kuin sielu sietää
• ripaus suolaa ja sokeria
• liraus sitruunamehua
• 1 dl oliiviöljyä

Ensin suurruuttelin yrittejä, suolaa, sokeria, sitruunamehua ja oliiviöljyä bamixilla sen aikaa, että siitä muodostui viherkellertävä samea liemi. Sitten lisäsin mukaan muutamana palana huoneenlämpöistä voita ja suurruuttelin lisää. Kyllä siitä aika kuohkeaa tuli, väri jäi hieman vaisuksi, sen myönnän. Sitruunamehu oli oma panokseni reseptiikan vaativassa kehittelyssä.