Iloinen yllätys Apeldoornissa - Ravintola Sizzles

Jätettyämme Opiskelijan matkastamme jatkoimme hieman pohjoisemmas tuossa pikkuisessa maassa, jossa saa koko ajan olla varovainen, ettei ajaudu vahingossa ulkomaille. Meillä oli tarkoitus mennä seuraavana päivänä katsomaan Paleis Het Loo-nimistä paikkaa, joka oli Alankomaiden kuninkaallinen palatsi vuosisatoja aina 1970-luvulle asti, jonka jälkeen paikka on ollut museona. 

Ennen museovierailua olimme kuitenkin yötä Apeldoornissa, jonka kirjoitusasu on joissain lähteissä Apeldoom, minun piti monta kertaa tarkistaa olenko lukenut kirjaimet rn yhdessä kirjaimeksi m, mutta en ilmeisesti. Olimme yötä mukavassa ravintolan yläkerran hotellihuoneessa, josta oli näkymät aukiolle, joka varmasti kuhisee väkeä vähänkin kesäisempinä päivinä. Tripadvisor oli neuvonut minua illallispaikan suhteen ja hyvä, että neuvoi, sillä Ravintola Sizzles ei olisi osunut iltakävelyreitillemme, sen verran sivumpana keskustasta se oli. Nyt kun ateriasta on parisen viikkoa, joudun palauttamaan illan kulkua mieleeni kuvien avulla, mutta niillä se onnistuu. 

Olin varannut pöydän ravintolan nettisivujen kautta vain muutama tunti aikaisemmin ja ehtinyt saada vahvistuksenkin. Mietin kävellessämme ravintolaan miten tarpeellinen varaus nyt sitten olisi keskiviikkoiltana, mutta jollei se ollut aivan tarpeellinen, niin ainakin se toi mukavan olon, sillä paikassa oli väkeä todella runsaasti ja jälkeemme tuli vielä monta pariskuntaa tai pientä seuruetta.

Ravintola oli sisustukseltaan hyvin miellyttävä, pöydät pitkinä kahden tai neljän hengen setteinä seinien vierellä, joten tarjoilijoiden ei tarvinut kovin paljon pujotella päästäkseen asiakkaiden luokse. Sisustus oli tummanpuoleinen, rauhallinen ja viihtyisä. 

Heti kun istuimme pöytään meille tuotiin keittiöntervehdykset, mikä oli mukavaa. Se oli pienessä purkissa ja siellä oli karpalohillossa pieni pate ja jonkunlaista kinkkua. 

Pian sen jälkeen saimme menut käteemme, mutta olimme jo ennakkoon päättäneet nettisivun perusteella ottaa viiden ruokalajin Menu Creatifit. Samalla tiedusteltiin vielä mahdollisia allergioita ja otettiin juomatilaukset. Meille alettiin muuten puhua aluksi hollantia, joten emme olleet ilmeisesti kovin leimallisesti ulkomaanpellen näköisiä, mutta kun ilmaisimme täydellisen tolloutemme mitä tulee tuohon kauniiseen kieleen, saimme palvelua hyvällä englannilla. 

Ensimmäinen ruokalaji (tai toinen tervehdys) saapui aika pian ja sitä ennen vielä korillinen hyvää leipää ja kulhollinen levitettä, jota olisi syönyt lusikalla suoraan. Oli hyvää. Meillä oli melkoisen nälkä tullessamme, joten piti vähän toppuutella itseään, ettei syönyt leipää heti kuin leipää. Annos oli eräänlainen rapumousse, on pakko myöntää, etten kauhean tarkkaan muista enää, mutta kuvasta olen niin tulkkaavinani ja makujeni muistoarkistoa selatessani olen melkoisen varma, että niin se oli. 

Seuraava ruokalaji näytti ensivilkaisulla siltä, että siinä on riisikakulle koottu vähän päällisiä, mutta kyse oli mehevästä kalarilletestä. Annos ei näyttänyt suurelta, mutta olisi se voinut olla pienempikin. Pidin kovasti lautasesta, jolle ruoka oli laitettu.

Seuraavaksikin meillä oli kalaa, jonka päällä oli myös mustekalan lonkeroa, johon olisi varmasti suhtautunut epäilevämmin ilman sitä Tuljakin lonkeroa. 

Sitten päästiin liharuokiin, joista ensimmäisessä oli jotain punaista lihaa ja seuraavassa oli muistaakseni punaista lihaa. On se kumma, miten pääkopasta häviää tietoa, kuin siivilästä. Kaksi viikkoa, eikä kuvakaan tuo paljon muuta mieleen. Kyllä minä nyt vähän saan mieleeni, että ensimmäisessä oli possunkylkeä tuossa päällä ja jälkimmäisessä oli peuraa ja monenlaisia hassuja kekoja juureksia ja kasviksia. 

Sitten päästiin jälkiruokaan. Niitäkään ei ollut yhtä, vaan kaksi, joten viiden ruokalajin menusta sukeutui illan kuluessa kahdeksan lautasen tiskipino. Onneksi annokset olivat pieniä, niin ei tullut ähkyä. Jälkkärit olivat monista elementeista koottuja, etenkin illan viimeinen annos oli hieman rauhaton kokonaisuus, mutta onneksi taas suklaavapaa. 

Emme ottaneet kahvia ja muisti on tosiaan mennyt sen verran, etten muista laskuakaan ihan tarkkaan, vähän alle kahden sadan se jäi alkujuomien ja viinipakettien kanssa. Ruokien osuus oli 110 euroa kahdelta. Pidimme Sizzlesistä todella paljon. Tunnelma oli koko illan mukavan rento, mutta silti lautaset liikkuivat ja ateria eteni mukavan tasaisesti. Jotenkin hieman epäuskoisen onnellisina kävelimme hotelliin ja mietimme, että tämmöinenkin paikka osui kohdalle! 

Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme. Matkaa koskevat aiemmat postaukset löytyvät Poissa kotoa-välilehdeltä ja tästä: osa 1, osa 2 ja osa 3.