Kahden maan minilomanen

Olenko koskaan maininnut Museokortista? En varmaankaan, mutta Museokortti tykkää, että sitä käytetään! Vaikka kolme kertaa päivässä, se ei edes vinkaise tai kulu siitä. Viime lauantaina lähdimme minilomaselle Ruotsiin, mutta ennen laivalle ajamista ehdimme käydä Helsingissä kolmessa museossa, joista kaksi oli minulle aivan uutta. 

Solveigin laulussa fafa oli töissä Koffin tehtailla ja vaikken minä lappilaistyttönä tiennyt missä tehtaat olivat, jäi nimi mieleen. Nyt tiedän tarkemmin, sillä kävimme ensimmäisenä museona Sinebrychoffin taidemuseossa, joka sijaitsee Bulevardilla aivan lähellä Hietalahden kauppahallia ja entisiä kaljatehtaan rakennuksia. Museossa on jatkettuna aina 8.1.2017 asti ruokaan liittyvä näyttely, jonka nimi on Elämä tarjottimella. Rakennuksen yläkerrassa on kotimuseo, jossa voi tutustua suvun historiaan ja kellarikerroksessa on hieno ikoninäyttely, joka jatkuu ensi huhtikuulle asti. Kotimuseoon pääsee maksutta. 

Ennen seuraavaa museota kävimme hallissa lounaalla Soppakeittiössä. Kuuma keitto viimaisen ulkoilman jälkeen teki hyvää. Kävimme hallissa edellisen kerran silloin, kun se sijaisti vanhaa kauppahallia sen ollessa remontissa. Nyt vaikutti paljon hiljaisemmalta kuin silloin, mutta olimme kyllä melko aikaisin liikkeellä. 

Seuraavana Museokortin höyläyspaikkana oli Amos Andersonin museo, jossa en myöskään ollut koskaan käynyt, sekin sijaitsee kamalan kaukana ja vaikeassa paikassa, oikein Yrjönkadulla. Kaikki tämänhetkiset neljä näyttelyä olivat kiinnostavia, joskaan meillä ei ollut riittävästi aikaa Helsinki Noir-näyttelylle. Jälleen olin hieman ihmeissäni, miten upea museo olikaan niin keskeisellä paikalla Helsingissä, enkä minä ollut siellä koskaan aikaisemmin käynyt. Mutta jatkossa kyllä käyn!

Viimeiseksi kävimme Taidehallissa, jossa oli juuri sinä päivänä alkanut Paola Suhosen näyttely Love on the Road. Jos olette tästä kiinnostuneita, kannatta mennä pian, sillä näyttely on avoinna vain tammikuun kahdeksanteen päivään asti.

Olimme Tukholman-matkamme varauksen kanssa hieman myöhässä, eikä hyttivalikoimaa Siljalla juuri ollut enää jäljellä valitsemallamme päivällä. Niinpä teimme pienen nostalgisen aikamatkan siihen vaiheeseen elämässä, jolloin menimme Ruotsiin aina halvimmalla mahdollisella tavalla, C-hytissä. Ei siinä mitään vikaa ollut, vaikka vähän kuhmuista ja  nuhjuista olikin, meteliä ei ollut käytävillä ja pienellä kävelyllä ja hissiajelulla sieltä autokannen alta pääsi kyllä ihmisten ilmoille. 

Edelleen myöhäinen varausaika aiheutti sen, ettei edellismatkalla hyväksi havaitsemamme Bon Vivant-ravintola tarjonnut enää pöytiä, joten otimme sitten buffet-ruokailun. En tiedä mikä kaikki oli pielessä, muttei ollut oikein miellyttävä ruokailu. Korostan heti alkuun sitä, että ruoka oli hyvää, paljon erilaisia herkkuja oli tarjolla jouluiseenkin tapaan, mutta joku siinä nyt tökki melkoisesti. Ensinnäkin tungos oli valtaisa, jonottaminen sekavaa, ravintola ahtaan oloinen ja ihmiset jollain lailla aggressiivisia niin puheissaan kuin käytöksessään. Kyynärpäät ja haarukat ojossa kulmat kurtussa. Olemme viime vuosina olleet monta kertaa Tallinnan laivojen buffeteissa eikä niissä kertaakaan ole ollut tuollaista ruoasta taistelun tunnelmaa. Saatoin olla hieman ylikriittinen, mutta ilmapiiri pöydässämmekään ei ollut mitenkään lomaan ja joulua tavoittelevaan tunnelmaan sopiva, kun vieruskaverimme eivät edes vastanneet hyvän illan toivotukseemme. 

kuvan viinillä ei ole osaa eikä arpaa buffet-ateriaan 

Kun olimme taistelleet oman osamme ruoasta, jossa ei siis sinänsä ollut ollenkaan mitään moittimista, kävelimme muiden ravintoloiden ohitse. Bon Vivantissa näytti olevat runsaasti tyhjiä pöytiä vaikka netissä myytiin ei oota etukäteen. 

Aamulla sitten ajaa päräytimme ulos laivasta raikkaaseen talvisäähän. Tukholmassakaan ei ollut lunta, mutta pikkupakkanen kyllä. Olimme aikeissa käyttää suuren osan sunnuntaipäivästä museoihin, sillä ne olisivat suurelta osin seuraavana päivänä kiinni. Ensimmäiseksi kävimme Siljan terminaalin vastarannalla olevassa Millesgårdenissa. Olimme huomanneet edellisreissulla paikan pihamaalla olevat veistokset, silloin meillä nimittäin oli ikkuna hytissämme. Emme vain olleet muistaneet ottaa sen enempiä selkoa mikä paikka oli kyseessä, nyt sen teimme.

Muutama  muukin on käynyt täällä

Millesgården on taiteilijapariskunta Carl ja Olga Millesin perustama paikka, jossa on heidän kotinsa ja myöhemmin rakennettu moderni museorakennus. Meren puoleisilla terassitasoilla on monelaista veistostaidetta nähtävillä, juuri niitä patsaita, joita laivan ikkunasta näimme. Museossa oli iloksemme juuri nyt laaja Tove Jansson-näyttely, joka vaikutti olevan erittäin suosittu. Väkeä oli jonottamassa museon ulkopuolella kadulla vaikka kuinka paljon hieman ennen avaamisaikaa ja sisällä oli melkeinpä tungos. Kävimme myös kävelemässä piha-alueilla ja tutustuimme vanhaan kartanotaloon, jossa oli laajoja näyttelyitä veistoksia ja muuta taidetta myös. Erittäin viehättävä paikka kaikkiaan, sielläkin käymme uudelleen, mielellään kesällä, jolloin ulkoalueet ovat enemmän edukseen.

Seuraavaksi ajelimme pois kaupungista Artipelag-nimiseen uudehkoon museoon. Se on valmistunut vuonna 2012 ja olimme lukeneet siitä joitakin aikoja sitten ja halunneet nähdä sen. Nyt siellä oli hyvin laaja muotiin liittyvä näyttely, Lars Wallin - Fashion Stories. Vaikkei aihe sinänsä ollut meille tuttu, eikä ehkä kaikkein kiinnostavin, oli hyvin mielenkiintoista nähdä Artipelag-museo. Sen ravintola näytti olevan hyvin suosittu, juuri nyt siellä oli tarjolla jouluinen noutopöytä.

Ennen hotelliimme majoittumista kävimme vielä Moderna Museetissa, jossa on käytävä jokaisella Tukholman matkalla, sillä aina siellä on jotain mielenkiintoista nähtävää. Suuri osa museon näyttelyistä on maksutta nähtävillä, osaan näyttelyistä on pääsymaksu. Nyt esillä oli muunmuassa jotain hyvin hyväntuoksuista, piparitalonäyttely! Georg Baselitzin töistä en pitänyt oikeastaan yhtään, mutta Thomas Schütten teokset olivat paljon kiinnostavampia. Perusnäyttelyn Matissen ja Saint Phallen pihalla olevat työt ovat tietysti aina miellyttävää katsottavaa.

Tämänkertaisen hotellibingon voittajaksi valikoitui hyttimajoitus. Kun etsin meille hotellia Tukholman erittäin laajasta valinnanvarasta, huomioni kiinnitti vanhassa laivassa toimiva hotelli, Mälardrottningen. Laiva on Riddarholmenin rannassa vanhankaupungin kupeessa, eli oikein mainiolla paikalla. Pysäköinti oli maksullista kadun varressa, onneksemme saimme paikan autolle melko läheltä. Meillä oli 9 neliön hytti kerrossängyllä ja näkymät veden puolelle. Vanhoilla huonekaluilla sisustettu hytti oli oikein hauska paikka yöpyä, huoneeseen kuuluva kylpyhuone oli aivan tuliterä ja hieno. Huoneen hintaan kuului monipuolinen aamiainen, jolla pärjäsi pitkälle päivää.

Ennen aamiaista oli kuitenkin vielä ilta Tukholmassa, kävimme kävelemässä vanhassakaupungissa ja keskustassa, muutamissa kaupoissa ja söimme oikein peri-italialaisessa ravintolassa, jossa italialaisuutta oli enemmänkin kuin punaruutuisissa pöytäliinoissa. Olin saanut kyllä mukavia vinkkejä Facebookin kautta muilta blogaaneilta, mutta sunnuntai oli monen ravintolan osalta hankala päivä. Laitan vinkit muistiin seuraavaa kertaa varten.

Maanantai oli sitten kaupoissakäyntipäivä ennen laivamatkaa. Onneksi sentään yksi museokin oli auki, nimittäin Vikingin terminaalin lähellä sijaitseva Fotografiska-museo. Se on yksityinen museo, joka on auki joka päivä, useimmiten klo 9-23 ja joinakin päivinä jopa yhteen asti yöllä! Siellä olisi viihtynyt pitkäänkin, mutta olimme nyt sen aikaa, että kaupat ehtivät aueta keskustassa. Charlotte Gyllenhammarin Natt-niminen näyttely oli aivan loistava ja Diesel Advertisements 1991-2001 oli niin mieletön, että vieläkin hytisyttää. Menkää ihmeessä katsomaan, jos olette maisemissa.

Hotellin aamiainen oli niin runsas, ettemme tarvinneet lounasta ennen laivalle menoa, mutta kävimme edelliskerralta tutussa Bianchi-kahvilassa espressoilla ja ihailemassa polkupyöriä. Paikka oli taas täynnä lounastajia, eikä ihme, sillä noutopöytä näytti todella houkuttelevalta.

Tukholman kaupoissa joulu oli esillä vielä mukavan maltillisesti, esimerkiksi mitään pauhaavaa joulumusiikkia ei lyönyt korville kauppoihin mennessä, joskin koristeita ja sen sellaista olikin kaupan. Meillä ei ollut paljonkaan ostostarpeita, mutta oli mukava katsella valikoimia kaupoissa, torilla ja kauppahallissa. Ennen laivalle menoa kävimme ihan tavallisessa ruokakaupassa ostamassa hyviä ruotsalaisia arkijuustoja ja jogurtteja. Talvella on hyvä ostaa ruokaa mukaan kylmälaukkuun, kun ei tarvitse pelätä pilalle menemistä.

Paluumatkan hytiksi olin saanut valittua meille sentään autokannen yläpuolisen hytin, joskaan siinäkään ei ollut ikkunaa sen enempää promenadille kuin uloskaan. Se oli sentään kannella numero 11. Kui hienoo se on? Laiva oli melkoisen täynnä minilomastelevia perheitä nytkin, itsenäisyyspäivän tienoo on sopivaa aikaa risteilemiseen.

Menimme heti laivan lähdettyä syömään Happy Lobsteriin, sinne ei oteta etukäteisvarauksia, mutta jos ravintola tulee täyteen, voi pöytää jonottaa. Me tilasimme äyriäisvadin kahdelle ja se olikin oikein mukava annos. Oli hummeria, rapua, katkiksia, simpukoita ja kaksi osteriakin. Lisäksi söimme jälkiruoat, eikä enempää olisi mahtunutkaan.

Tukholma on kyllä kiva kaupunki, joskin siellä on joka puolella aivan valtavia rakennus- ja tietyömaita. Slussenkin on remontissa aina vuoteen 2025 asti! Kauppoja riittää, samoin museoita ja ravintoloita aivan loputtomiin. Harmi vain, että siellä piipahtaminen vie niin paljon enemmän aikaa kuin vaikka Tallinnaan meno. Onneksi tykkäämme Virostakin, sinne menemmekin seuraavan kerran vuodenvaihteessa.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Poissa kotoa-välilehdelle, jolta löytyy muitakin reissuaiheisia postauksiamme maittain aakkostettuna.