Hidasankkaa

Pakastimessa liian pitkään viihtynyt ankka päätyi tällä viikolla haudutuspataan. Summittaiset neuvot otin tältä sivulta. 

Kärsivällisen pata-ankka

• 1 pakasteankka
• 1 porkkana
• 2 omenaa
• 2-3 pientä perunaa
• 2 varsisellerin vartta
• 1 yksikyntinen valkosipuli
• 4-5 pientä sipulia
• 1 mandariini
• suolaa ja pippuria
• yrttejä, jos muistat

Sulatin ankan hitaasti jääkaapissa ja kun se oli sula, otin se tarjottimelle. Otin sisuksista pois irrallisen kaulan, sisäelimiä ei ollut mukana.  En laittanut kaulaa pataan, vaan suoraan kompostiin. Asettelin suuremman haudutuspadan pohjalle pediksi ankalle porkkanan, muutaman pienen sipulin, omenan kahteen palaan halkaistuna, sellerin varret ja valkosipulin. Tämän pedin on tarkoitus nostaa ankkaa hieman ylemmäs padassa, ettei se likoa liikaa omassa rasvassaan hauduttamisen aikana. Minulla olisi ollut sopiva pieni ritiläkin, joka on peräisin jostain muinoin käyttämästämme riisikeittimestä, mutta halusin laittaa sellaisen pedin, josta voisi irrota makua lintuun.

Kuivasin ankan pintaa ja sisusta paperilla ja tungin sisuksiin mandariinin halkaistuna, omenan lohkoina ja sipulin paloina. Olin ripotellut niihin hieman suolaa ja pippuria. Hieroin ankan rintapuolen nahkaan suolaa ja pippuria niin paljon, kuin sain siihen tarttumaan. Otin suuren palan harvaa juustokangasta ja nostin ankan kankaan päälle ja sitten kankaasta pitäen ankan pataan. Kangas olisi sen tähden, että sen avulla lintu olisi helpompi nostaa kypsänä pois padasta. 

Pata tuli aivan täyteen ja minun piti hieman tunkea linnun koipien päitä, että sain ankan mahtumaan, Käänsin kankaan reunat päälle ja laitoin padan kannen kiinni. Se juuri ja juuri mahtui menemään tiiviisti päälle. Asetin padan high-asetukselle 10 tunniksi. 

Muutaman tunnin kuluttua ei näkynyt vielä oikein mitään elämää padassa, alkoi jännittää, että tuleeko tästä yhtään mitään, onko ankka liian suuri pataan. Mutta kyllä se sitten alkoi siitä suttaantua. Viiden tunnin kuluttua padassa oli linnun alla ja ympärillä lientä aika paljon ja neuvojen mukaan poistin sitä jonkun verran. Minulla on sellainen vekotin, jolla voi imeä lientä ja valella paistia. Valelin kyllä hieman pöytää ja lattiaa. En tarkoituksella. 

Kun oli jo ilta ja olin kertonut Antille, ettei ankasta tule tänään valmista, oli pata ollut hommissa kaikkiaan 10 tuntia. Silloin ankka oli ihan kypsä. Nostin sen kankaan avulla tarjottimelle ja annoin jäähtyä noin kymmenen minuuttia. Irrotin nahkan rintapuolelta ja irrotin kankaan linnun ympäriltä, se oli niin kypsää, että koivet irtosivat aivan itsestään. Kangas meni roskiin, se oli niin rasvainen, ettei sitä kannattanut alkaa pestä.

Riivin lihat linnusta, kun se oli jäähtynyt sen verran, että näpit kestivät käsitellä sitä. Söimme ankkaa sitten vasta seuraavana päivänä vähän kiinalaiseen tyyliin, tein samanlaisia lettusia kuin tein pekingin ankka-projektissamme monta vuotta sitten. Lämmitin lihaa pannulla ja lisäilin siihen hieman mausteita, otimme lettusille kurkkua ja sipulia ja pikkuisen hoisinkastiketta lisäämään makua. En nyt tiedä oliko tämä homma ihan siihen käytetyn ajan ja sähkön väärti, mutta sainpa ankan pois pakastimesta viemästä tilaa. Tällä kertaa ei sentään tarvittu kompressoria hommassa eikä lintuparkaa roikotettu viimassa vuorokautta.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspatapostaukseni.