Lemin särä tai ainakin melkein

Meillä oli viikonloppuna työpaikan pikkujoulut, se on hieno perinne jo usean vuoden takaa. Ihmisillä on paljon enemmän intoa ja aikaa viettää iltaa työkavereiden kanssa tammikuun alussa kuin joulukuussa. Tällä kertaa minä en häärännyt ruokapuolen kanssa lainkaan, ainoastaan syömiseen osallistuin innoilla. Syömisen tuoksinnassa sain meidän rakkaalta kinkunpaistajaltamme, Reippaan kummisedältä yllytyksen valmistaa Lemin särää, nyt kun meillä on 20 kg lammasta pakastimessa. Minuahan ei kauheasti tarvitse yllyttää, eilen meillä syötiin niin särää kuin oli mahdollista kotioloissa tehdä. 

Lemin särä

• 1,4 kg luinen pala lampaan lapaa
• vettä
• suolaa
• perunoita
• porkkanoita
• sipulia
• pippuria

Oikeasti ei kai pitäisi olla niinkin riehakas, että sekoittaa tähän ruokaa mitään eksoottisia juureksia ja kasviksia, kuten porkkanaa ja sipulia. Ei minulla ollut koivuista kaukaloakaan, missä ruoka pitäisi valmistaa. Ymmärtääkseni se kaukalo on juuri se särä. Vähän kuin tagine on se pata, eikä se ruoka. Oli miten oli, tähän tapaan tein:

Sulatin lihapalan ja laitoin sen isoon vatiin. Tein sille 10 prosenttisen suolaliuksen, jossa liha likosi kolmisen tuntia. Nostin lihapalann vuokaan ja kaadoin vuokaan pari desiä vettä. Paistoin lihaa 170 asteessa kiertoilmalla pari tuntia. Puolivälissä käänsin palan toiselle kyljelleen. 

Kuorin muutamia perunoita, porkkanoita ja sipuleita ja lisäsin ne vuokaan lihapalojen ympärille vedestä ja lihasta muodostuneeseen liemeen. Jatkoin paistamista vielä puolitoista tuntia. Kun kasvikset olivat kypsiä ja liha mureaa, otin vuoan pois uunista. Leikkasin lihan viipaleisiin ja laitoin sitä tarjolle kypsien perunoiden, porkkanoiden ja sipuleiden kanssa. 

On kyllä pakko myöntää, että suolaliuos oli liian vahva, tai liha oli liuoksessa liian pitkään. Ruoka oli niin lähellä liian suolaista, ettei sitä olisi voinut syödä. Liha oli hyvin mureaa ja etenkin sipuli oli todella hyvää. Jäi harmittamaan, että liha meni liian suolaiseksi. Ehkä kokeilen joskus uudelleen.