Mielitekoruokaa - blinit kolmannen kerran

Yksi pihan vakiotytöistä, ei ole joutunut pataan

Jotkut ruoat ovat selkeästi mielitekoruokia. Niitä ei tehdä niinkään siksi, että enpä nyt muutakaan keksinyt. Makaroonilaatikko on sellainen ruoka, voi se kyllä olla mielitekoruokakin. Eivät mielitekoruoat ole oikein niitäkään, että no kun näitä nyt just on kaapissa, pakko käyttää pois. Harvalla on vaikka juustofondueta varten kaikki ainekset kaapissa odottamassa ja leipä kuivumassa, kun sattuu se hetki, että nyt haluaa juustoähkyn. 

Mielitekoruoka on sellainen, mihin himo alkaa vaikka maanantaina, tulee mieleen, että olisipa kiva paistaa pizzoja, mitähän meillä olisi sitä varten. Tiistaina asia tulee mieleen uudelleen, kun kävelee pizzerian ohitse ja houkutteleva tuoksu leijuu nenään. Keskiviikkona katsoo työvuorolistaa, että milloin sitä olisi aikaa pistää pizzatehdas pystyyn ja torstaina kaupassa käydessään ostaa jo tuoreen hiivapalan ja laittaa taikinan illalla tekeytymään. Perjantaina on sitten pizzapäivä. Toinen vaihtoehto on, ettei jaksanut odottaa, vaan pyörähti jo tiistaina hakemaan pizzan pizzapaikasta, jonka ohitse kulki. Mielitekoruokia yhdistää myös se, että mieliteko menee sen tyydyttämisen jälkeen totaalisesti joksikin aikaa. Ei todellakaan tee mieli tehdä pizzaa muutamaan viikkoon, hitot, sehän on niin työlästäkin, eikä se ole kovin terveellistäkään ja pizzerian ohitse kulkee kevyin askelin useita kertoja. Kunnes taas... 

Jotkut mielitekoruoat ovat vahvasti sidoksissa vuodenkiertoon. Joulun alla alkaa salaperäisesti kinkku kiehtoa ja kylläpä syksyllä tekee mieli kaalikääryleitä. Ne kumpikaan eivät ole enpä nyt muutakaan keksinyt-ruokia, niin paistoinpa kinkun, tai tekaisimpa pikaisesti Mysin kääryleet. Yksi vahvasti alkuvuoteen liittyvä mielitekoruoka on blinit. Ravintoloissa on juuri otettu pois koristeet ja viety joululounaskyltit varastoon odottamaan ensi joulua. Niissä viritellään nyt bliniviikkoja. Minulla oli sellainen käsitys, että meilläkin syödään kotona blinejä vuosittain, mutta CampaSimpukan arkistoista löytyy vain kaksi bliniaiheista postausta. Eikä meillä tosiaankaan ole syöty blinejä salaa, älkää peljätkö! Varmasti moinen spektaakkeli olisi ikuistettu kuvin ja kertomuksin jokainen kerta. Niinpä olemme joko käyneet vieraissa tai sitten olleet ilman useana blogaanivuonna. 

Myös blinien tekeminen on useimmiten noin viikon mittainen prosessi. Jompikumpi näkee jossain kuvan blineistä, tai silmä osuu kaapissa olevaan tattaripussiin. Tulee mainittua, että pitäisikö ottaa ja paistaa vähän blinejä. Sitä suunnitellaan sitten ahkerasti muutama päivä ja sitten lopulta syödään vuotuinen setti. Tänä vuonna menimme kuitenkin ohituskaistaa. Eilen sanoin Antille aamupäivällä taikasanat, pitäiskö syödä blinejä ja hän kysyi koska. Miten olisi tänään? Ja eilen me niitä söimme, kyllä se onnistui ilman viikon tuumausta ja suunnitteluakin. Ihan hyvin onnistuikin. 

Olen löytänyt hyvän taikinaohjeen jo vuosia sitten, alunperin se on ystäväni sauvajyväsen suosittelema. Tällä kertaa puolitin ohjeen, koska meitä oli vain kaksi syömässä. Jostain syystä taikinaa tuli kyllä hurjan paljon, sain siitä yhtä monta suurta bliniä, kuin ennenkin. Voi olla, että käyttämäni kylmään nesteeseen liotettava englantilainen "puoli"kuivahiiva ei ollut siihen riittävä. Tai laitoin sitä liian vähän. Taikina oli ohuempaa kuin aikaisemmilla kerroilla. 

Blinit

• 0,5 l maitoa
• 1,5 dl tattarijauhoja
• 1 d vehnäjauhoja
• 1 tl puolikuivahiivaa (en tiedä onko sellaiselle suomenkielistä oikeaa nimeä, se on jääkaapissa säilytettävää hieman kosteaa murua, isompaa raetta kuin meikäläinen kuivahiiva paperipusseissa)
• 1 tl suolaa
• 2 keltuaista
• 2 valkuaista
• 0,5 dl voisulaa (sen määrää en pienentänyt, blinien pitää olla voisia)

Lämmitin jääkaappikylmää maitoa hieman ja sekoitin hiivan siihen, samoin jauhot ja suolan. Peitin astian kertakäyttösuihkumyssyllä ja lähdin asioille. Noin kuuden tunnin kuluttua sekoitin taikinan alkua ja yhdistin siihen sulatetun voin ja keltuaiset. Vatkasin valkuaiset tanakaksi vaahdoksi ja sekoitin vaahdon taikinaan nuolijalla pyöräyttävin liikkein, jotta taikinaan jäisi mahdollisimman paljon ilmaa. Paistoin blinit runsaassa voissa pienissä valurautapannuissa. Hieman ohuemmasta rakenteesta johtuen blineistä ei tullut ihan niin paksuja kuin olisin toivonut, mutta ne maistuivat hyviltä. 

Lisäksi meillä oli kirjolohen ja siian mätiä, silputtua punasipulia, venäläisiä kurkkuja hunajan kanssa, omenaa, smetanaa ja graavilohta. Myös pieni rasia hyvää, valmista kurkkusalaattia oli avattuna, emme olleet kaupassa ennen nähneet sellaista. Nyt mieliteko on täytetty ensi tammikuulle asti!

Näköjään olen kelpuuttanut blinit aiemminkin CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut-välilehdelle, joten sinnepä liitän tämänkin postauksen.