Eivät viikot ole veljeksiä

Viikot eivät ole veljeksiä, eivät todellakaan. Eivät edes serkkuja. Vuorotteluvapaan viikot olivat leppoisia ja rentoja, lähes joka päivä pukeuduin ja kampasin hiukset. Nyt on takana kaksi viikkoa töissä ja joka päivä on pitänyt pukea ja kammatakin! Nyt alkavat muodollisuudet olla voiton puolella ja toivon mukaan ensi viikon lopulla saan taas tehdä hommia omaan laskuun, eikä minun perään tarvitse kenenkään katsoa. Tosin meillä töissä toimii peräänkatsomiskulttuuri aina ja kaikkien suhteen, pidämme toisistamme huolta. Se on hienoa, se on syy miksi siellä haluaa ollakin, kun töitä on kuitenkin tehtävä.

Perjantai ei tuntunut koskaan tulevan, jo alkuviikosta päätimme, että perjantaina syömme jotain oikein hyvää. Se joku hyvä oli pieni purkki kaviaaria, jonka Antti kävi ostamassa Finlandia Caviarista käydessään viime kuun lopulla hakemassa Opiskelijan tämän saapuessa ulkomaanvaihdostaan. Samalla matkalla Antti kävi Lahdessa Tryffdelissä. Olimme saaneet sieltä hankittua tryffelivoita Lohjalla Mikko Utterin ravintolassa marraskuussa Silläsipuleiden kanssa illastaessamme. Tältä tammikuun reissulta jääkaappimme nollalaatikkoon päätyi pieni rasia kaviaaria ja toinen pieni rasia huumaavan tuoksuista tryffelivoita. Niiden ympärille sommittelimme viikonlopun kunniaksi pienen alkuruoan. Juomana meillä oli Suomi 100-viinisarjan samppanja Ayala. Pullon kaunis Tove Janssonin freskosta otettu kuva-aihe kruunasi illan. Nyt on hyvä istua sohvan nurkassa, kuunnella takavuosien lempilevyäni, Tuomari Nurmion Karaokekuningasta ja tietää, että edessä on kaksi vapaapäivä, ihan oikeaa tavallista vapaapäivää!