Ravintola Roux Lahdessa

Viikko sitten tutustuimme Lahteen hieman moottoritie-etäisyyttä lähemmin ja hiihdon MM-kisoihin valmistautuva kaupunki osoittautui mukavaksi paikaksi. Päivällä lounastimme viehättävässä TryffDelissä ja illan päivälliskohteemme oli vuoden 2016 ravintola Roux. 

Varauksemme oli  meiksi myöhään, vasta kello 20. Se oli kyllä hyvä valinta, sillä ehdimme käydä katsomassa Aki Kaurismäen elokuvan Toivon tuolla puolen, jota voi suositella aivan jokaiselle. Vieläkin tuntuu sydämessä kaiherrus siitä, millaiseksi maailmamme on mennyt. En muuten pitkään aikaan ole nauttinut niin paljon elokuvan musiikista kuin tällä kertaa. Tuomari Nurmion Oi mutsi mutsi kajahti niin mahtavasti, että kyyneleet tulivat silmäkulmiin.

Mieliala oli kuitenkin valoisa, kun kiipesimme Rautatiekatua Lahden talvisessa illassa ja odotukset olivat korkealla. Olimme vilkuilleet nettisivulla menuja ja arvelimme, ettei meidän kannattaisi enää siinä vaiheessa iltaa ottaa ravintolan 10-vuotisjuhlamenua, jossa oli 10 ruokalajia. Minä olin ajatellut kolmea tai neljää ruokalajia, mutta Antti sai minut suostuteltua siihen, että ottaisimme juhlamenusta valikoidun seitsemän ruokalajin maistelumenun. 

Saimme pääsalin sivulla olevan kabinettimaisen tilan ikkunapöydän, jossa riitti ilta-aikaankin kohtuullisen paljon valoa ja kerrankin kynttilät olivat korkeassa jalassa, ne oikeasti valaisivat pöytää. Ravintola oli noin puolitäysi kisoja edeltävän lauantain iltana, tosin en nähnyt pääsalin puolelle kuin rajoitetusti. 

Seitsemän ruokalajia on aika pitkä menu, sitä vielä venyttivät alkuun tulleet keittiöntervehdykset. Niitä oli kaikkiaan kolme, mikä on minusta hieman paljon, olivatpa ne kuinka hyviä tahansa. Jossain menun vaiheessa alkaa vatsa täyttyä ja joutuu laittamaan aterimensa puoli viiteen vaikka lautasella on vielä ruokaa. Kolmesta tervehdyksestä paras oli pikkuruinen porotartar ja se kohotti odotuksia menun suhteen yhä korkeammalle. 

En osaa tulkita Rouxin listaa nettisivulla, mitä siellä esiintyvistä annoksista loppujenlopuksi saimme eteemme, vai olivatko ne jotain aivan muita, mutta selvimmin mieleen jäivät kaunis kampasimpukka-annos ja tujakassa liemessä ollut pororillette. Liemi oli minun makuuni selkeästi suolaisella puolella. Annos jäi kesken, vaikkei ähkyä siinä vaiheessa ollut näköpiirissä.  

Olimme tilanneet menulle kootun viinipaketin, joka osoittautui aikamoiseksi maailmanympärimatkaksi. Kaadot olisivat voineet olla pienempiäkin, pöydän reunalle jäi aika monta lasia viineineen poisvietäväksi. 

Kala- ja lihapääruoat olivat ilokseni pieniä, pidin kalan rapeasta nahkasta ja ankka-annoksen lihapala oli tosiaan pieni, ei yhtään liian pieni. 

Menun loppupuolella saimme juustoa ja kauniin jälkiruoan. Juusto ei osunut minun makuuni, mutta se on tietysti aivan oma vikani, etten pidä kotimaisista sinihomejuustoista, enkä paljon muistakaan sinihomejuustoista. Jälkkäri oli sitten oikein onnistunut, sopivan pieni, raikas ja minikokoinen fondant oli saatu pidettyä valuvana keskeltä. Voi kun minäkin osaisin! 

Tarjoilu oli ripeää, alussa tahti oli jopa nopea. Meille sanottiin, että menun syöminen vie kolme ja puoli tuntia, mutta kahden ja puolen tunnin kohdalla astuimme ulos Lahden myöhäiseen iltaan. Viinit tulivat pöytään oikea-aikaisesti, laseja tosiaan kinostui hieman pöytään. Talon leipävalikoima oli miellyttävä, joskin pitkää menua syödessään pitäisi muistaa, ettei leipää kannata pyytää lisää, olipa se kuinka hyvää tahansa. 

Kokonaisuus oli mallikas, mutta yhtään oikein suurta vaikutusta tehnyttä ruokalajia ei ollut. Kun mietimme, mihin toiseen ravintolakokemukseen voisimme verrata Rouxia, niin mieleemme tuli oman kotikaupunkimme Pöllöwaari, jossa olemme syöneet useita kertoja viime vuosina. Kyse on kahdesta noin saman hintaluokan paikasta ja myös ravintoloiden interiöörissä on samaa, mutta Pöllöwaari vetää kyllä pidemmän korren, mitä tulee salin työskentelyyn. Hitusen, mutta kuitenkin. 

Seitsemän ruokalajin maistelumenu viineineen ja alkujuomineen maksoi 322 euroa, mikä ei ole vähän. Ruoan osuus oli 156 euroa, juomien osuus oli vielä vähän enemmän. Itsepähän tilasimme. On hieno asia, että hyviä ravintoloita löytyy Helsingin, Tampereen ja Turun lisäksi muualtakin Suomesta. Roux on eittämättä yksi niistä hyvistä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.