Täällä mitään juustokakkua ole koitettu tehdä!

Toisinaan on oikein hyvä epäonnistua. Ihan totta. Jos on alkanut luulla olevansa hyvä autokuski, varmasti täräyttää siihen jo vuoden kasvaneeseen potholeen työmatkalla ja auto käänteiskiittää. Mutta onpahan taas vähän tarkempi liikenteessä. Jos taas mieleen on päässyt hiipimään, että olenpa minä aikamoinen leipuri, niin eiköhän seuraava tekele mene päin Pirkkalaa. No aikamoinen leipuri olinkin kyllä eilen, niin totaalisen pieleen en usein onnistu tekemään. 

Aikomus oli leipoa italialainen juustokakku, mutta pohjasta tuli esipaistettaessa jonkunlainen rasvalöllerö, joka sitten kuivui jäähtyessään kovaksi möykyksi. Sain suostutella sitä astiasta irti todella hartaasti. Tiskari toivottavasti hoitaa loput. Kruunasin epäonnistumisen sillä, että olin valmistanut täytteen jo pohjan ollessa uunissa menemässä pieleen. Kruunajaisten kohokohdaksi muodostui se, että tein täytettä (kaiken varalta, you know) pikkuisen enemmän kuin ohjeessa mainittiin JA sekoitin siihen kananmunia. Kananmunien käyttö johonkin muuhun kuin paistettavaksi aiottuun syötävään ei ole hyvä ajatus, joten minulla oli illan päätteeksi kompostiin paloiteltu pohjankänttyrä ja iso kulhollinen täytettä, jota ei voi raakana käyttää. Piilotin sen peiteltynä jääkaappiin ja olin kuin en olisikaan, kun Antti tuli töistä.

Jos tästä oikein etsimällä etsii jotain positiivista, niin meillä kyllä tuoksui hyvältä illalla, vaikkei tuotosta ollutkaan maistettavaksi. Unissani sekoittui eilen katsomani Silent Witnessin exorcist-jakso ja tuuminnat, miten käytän täytteen järkevästi. Varsinaista ratkaisua ei löytynyt kumpaankaan asiaan ennen kuin heräsin.

Onneksi on foodgawker. Sinne syötin taikasanan mascarpone ja selasin alun neljättä tuhatta ohjetta aika pitkälle, kunnes löysin ohjeen, jota voisin soveltaa. Italialaisuutta ohjeessa on, että periksi ei anneta ja mittava määrä mascarponea. Riittäähän? Varsinaisesti en käyttänyt siis löytämääni ohjetta, vaan sovelsin juustokakkutäytteestä kakkutaikinan. Uskokaa tai älkää, niinkin voi tehdä. 

Jäin miettimään sitä, että miten tuo mascarponemassa olisi edes toiminut paistettavassa juustokakussa? Olen tehnyt hyvin vähän juustokakkuja, etten aloittaessani osannut arvioida nähtävästi oikein mitään. Onko teillä ajatuksia? Oliko ihan tuhoontuomittu juttu kaikkiaan?

Omenamascarponekakku

Epäonnistuneen juustokakun täyte

• 1,5 purkkia mascarponea
• 1 dl tomusokeria
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
• 2 kananmunaa

Muut ainekset, jotta sain aikaan kakkutaikinan

• 2, 5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 3 rkl sokeria
• 1 kananmuna
• 1 dl sulatettua voita
• ripaus suolaa
• 2 tl vanilliinia
• kunnon loraus sitruunamehua
• noin 0,5 dl maitoa

Lisäksi vielä

• 3 omenaa
• kanelia

Kuumensin uunin 200 asteeseen kiertoilmalla. Voitelin ja jauhotin 24 senttisen irtopohjavuoan. Kuorin omenat, halkaisin ne, poistin  siemenkodat ja leikkasin hedelmät lohkoihin. 

Otin eilisen juustokakkutäytteen esille ja aloin muuntaa sitä kakkutaikinaksi. Sulatin voin ja jätin jäähtymään. Lisäsin ensin täytemassaan yhden kananmunan, sen jälkeen vehnäjauhoja, suolan, vanilliinin, leivinjauheen, jäähtyneen voin ja sitruunamehun. Maistelin taikinaa, se maistui ihan kakkutaikinalta, lisäsin vielä 3 rkl sokeria ja hieman maitoa, saadakseni taikinasta hieman löysempää. Olin ihan, että kyllä tästä saattaa kakku tulla. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja asettelin omenaviipaleet taikinan pinnalle, ripottelin päälle kanelia ja paistoin kakkua 40 minuuttia. Kokeilin tikulla kypsyttä ja 40 minuutin kohdalla tikku ei vielä ollut puhdas pistoksen jälkeen, joten paistoin vielä viisi minuuttia lisää. Siinä vaiheessa kakun pinta oli kauniin värinen ja tikku puhdas uuden koepistoksen jälkeen. Annoin kakun jäähtyä ensin vuoassa noin vartin ja sitten irrotin reunuksen. Kakku pysyi hyvin kasassa ja näyttikin ihan kakulta. Maistettuani sitä, tulin siihen tulokseen, ettei hieman lisää sokeria olisi haitannut. Rakenne oli pehmeä ja täyteläinen. Vältin siis hävikin ja opin jotain juustokakkujen tekemisestä, tai ainakin siitä miten ei kannata tehdä.

EDIT: Tähän tulee korjattu osuus: Giro d'Italia siirtyi eilen Sardiniasta mantereelle ja tänään oli vuorossa neljäs etappi. Kyseessä oli tietysti Etnalle päättyvä etappi, ei se minä profiilin olin aiemmin liittänyt postaukseen. Pahoittelen. Katsoin lopputuloksen ja Etnalle ehti ensimmäisenä Jan Polanc ja kokonaiskilpailua johtaa Bob Jungels.