Lomaa lomasta – viikonloppu rannalla

Jokaisessa yli viikon reissussa on hyvä pitää vähän lomaa lomasta. Kahden viikon reissussa sitä voi pitää ihan pitkän viikonlopun verran. Me lomailimme lomasta Praia de Barrassa, joka oli tuttu paikka jo viime vuoden reissulta. Tuolloin toukokuun alussa rantakaupunki oli unelias ja rauhallinen. Sitä se oli edelleenkin tällä kertaa toukokuun viimeisellä viikolla. Sesonki ei ollut vielä alkanut.

Tässä paikassa oli mukavan kompakti menu, ei kyllä käyty testaamassa

Ennen kuin saimme huoneemme kävimme pienellä ajelulla rannikkoa etelään. Siellä olikin mukavia kyliä (tai pieniä kaupunkeja) jonossa, yhden loppuessa toinen jo alkoi.

Melko pitkälti taisivat olla loma-asuntoja, niin monissa taloissa oli ikkunat peitetty ja parvekekalusteet olivat vielä pinoissa. Katselimme taloja hieman sillä silmällä, mutta emme sentään alkaneet asuntokaupoille.

Ajattelimme että rantakaistaletta pääsisi pohjoiseen muutaman kilometrin päähän Praia de Barraan puisia kävelykäytäviä ja tuumimme, että voisimme käydä kävelyretkellä rantaa pitkin jonain viikonlopun päivistä.

Saimme huoneemme säntillisesti siihen aikaan kuin oli luvattukin ja tällä kerralla asuimme ylimmässä kerroksessa, jossa parveke oli edelliskertaa pienempi, mutta näköala parempi. Tosin majakkaa ei olisi voinut olla näkemättä, kunhan  huone oli meren puolella ja niin taisivat kaikki Hotel Farolin huoneet ollakin.

Kun rantakohteessa on pitkä aallonmurtaja tai laituri, sinne on tietysti käveltävä heti, kun mahdollista. Praia de Barrassa se on ilmiselvästi näyttäytymispaikka, siellä kuljetaan perheittäin, ystäväporukoissa kävellen ja pyöräillen. Kalastajiakin näkyi kaikenaikaa, mutta suurempaa, eikä sen puoleen pienempääkään saalista tuskin näkyi. Mekin kävimme kävelyllä aallonmurtajalla. Kun sen päässä käy, tulee kävelleeksi ainakin 2 km ja hotelliltamme kolmisen, joten se on mukavaa pikku verryttelyä.

Nämä ovat jotenkin niin sympaattisen näköisiä murkuloita aallonmurtajan päässä.

Ensimmäisenä iltana kävimme, kuten kunnon vakioasiakkaat, syömässä hassussa meksikolaista ruokaa ja sushia mainostavassa BLUEFIN-ravintolassa, jota ei edelleenkään tohdi sushipuritaaneille suositella, mutta me kyllä tykkäsimme. Viime vuonna omistaja itse kokkasi hiki otsalla, mutta nyt hänellä oli kokki erikseen ja hän itse keskittyi seurustelemaan. Jopa aavistuksen imeläksi äityen, mutta emme antaneet sen häiritä. Sushi oli jälleen hauskaa ja hyvää.

Lauantaille oli luvassa pilvistä säätä, joten hyvän aamiaisen jälkeen päätimme lähteä katsomaan läheistä, mantereen puolen kaupunkia, Aveiroa, jossa emme viime vuonna käyneet lainkaan. Sinne oli noin vartin ajomatka nelikaistaista tietä. Kaupungin keskustaan pölähtäessämme se näytti tosi kivalta, kanavat ja sillat, värikkäät rakennukset ja puistot tekivät siitä viihtyisän näköisen. Laitoimme auton maanalaiseen parkkitaloon ja lähdimme katselemaan kaupunkia. Siellä oli turistejakin laumoittain, tuntui kuin olisi tullut eri maahan rauhallisen ja hiljaisen Barran jälkeen. Meitä, kuten muitakin ulkomaalaisia houkuteltiin veneajelulle ja matkamuistoja myytiin vilkkaasti kaupoissa.

Kävimme maistamassa paikallista leivonnaiserikoisuutta, ovos molesia mutta täytyy kyllä sanoa, että olipa leivonnainen saanut miten monta palkintoa hyvänsä, ei se ollut meidän makuumme. Onneksi ne olivat aika pieniä ja kahvitilkalla ne sai nielaistua. Kuori on kuten öylätissä ja sisus jonkunlaista polentamaista makeaa massaa, mutta polentan sijasta se on keltuaismassaa, kuten sanasta ovos voisi hyvin päätelläkin.

Illaksi ostimme evästä hotelliin ja ennen parvekeruokailua kävimme vielä Barran rannalla kävelemässä etelään päin niin pitkästi kuin puisia kulkukäytäviä oli. Niitä ei ollut loppujen lopuksi niin pitkästi kuin olimme luulleet, emme olisi päässeet sitä kautta etelämpänä olevaan kaupunkiin asti. Kovaa rantahiekkakaistaletta tietysti olisi päässyt, mutta emme tienneet kuinka paljon vuorovesi vaikutti rannalla, joten käännyimme takaisin ja pysähdyimme GT:lle rantabaariin. Lauantaina oli aika paljon väkeä rannalla, lähinnä portugalilaisia perheitä ja ystäväporukoita, ei niinkään ulkomaalaisia.

Sunnuntaina kävimme aamulla kävelemässä rannalla vielä pitemmälle kuin edellisinä päivinä, kuljimme vesirajaa pitkin niin kauas, että saavutimme suurista kivilohkareista muodostuvan niemekkeen. Takaisin tarvoimme upottavalla hiekkadyynillä puisen kulkureitin päätepisteelle, tai alkuun, kuinka vain ja sitä pitkin sitten perille asti. Tapojemme orjina pysähdyimme jälleen rantabaariin, mutta nyt nautimme virkistävää vaaleaa sangriaa, jossa oli sameaa omenamehua, valkoviiniä, mansikoita ja omenaa.

Edellispäivänä oli ollut tämän vuoden Giro d'Italian toiseksi viimeinen etappi ja olin iloissani, kun Nairo Quintana nousi kisan johtoon. En ollut tajunnut, että viimeinen etappi sunnuntaina olisi henkilökohtainen aika-ajo, eikä Nairon  johto riittäisi millään, vaan sunnuntaina tapahtuisi se, mitä yleensä ei koskaan tapahdu suurten ympäriajojen viimeisellä etapilla. Tämä ei ollut seremoniallinen kuohuviinikilistelyetappi, vaan kilpailua aivan täysillä. Voiton vei aivan ansaitusti Tom Dumoulin. Kun olimme saaneet katsottua Giron loppuun, minä koottua itseni ja pettymykseni laantui, lähdimme etsimään syömistä. Pizzaa tietysti Giron loppumisen kunniaksi ja tripadvisorin avulla päädyimme ihan kivaa pizzapaikkaan, jossa oli enemmän henkilökuntaa kuin asiakkaita. Pizzat olivat melko mallikkaat.

Praia de Barran tapaisessa rantakaupungissa voisin kuvitella viihtyväni pitempäänkin, vaikka vuokratussa asunnossa. Lähellä oleva Aveiron kaupunki tarjoaa ostosmahdollisuuksia eikä esimerkiksi Portoon ole kovinkaan pitkä matka. Sinne suuntaan lähdimmekin seuraavana päivänä, mutta emme aivan Portoon asti kuitenkaan. Olimme hotellivarauksia tehdessämme jättäneet yhden yön vahingossa väliin eikä Porton hotelliimme saanut enää ylimääräistä yötä. Niinpä jäisimme välille yhdeksi yöksi Guimarãesiin. Siitä ja Portosta juttusarjan seuraavassa osassa.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisa postauksiamme maittain. Sieltä löytyvät myös tämän matkakertomuksen ensimmäinen ja toinen osa.