Ei haittaa, että villasukat jäivät kotiin

CampaReissu on päässyt hyvin vauhtiin, vaikka täytyy kyllä sanoa, että lämmintä on vähintäänkin tarpeeksi. En tiedä voisinko koskaan tottua tällaisiin lämpötiloihin. Olen päättänyt nyt vähän pakottaa itseäni ja sietää sitä, että on kamalan kuuma koko ajan tuolla ihmisten ilmoilla liikkuessani. 

Eilen tulimme hyvin nopeasti siihen tulokseen, ettei Malaga ole meidän paikkamme, jatkoimme heti auton saatuamme kohti Gibraltaria. Autereinen sää melkein hävitti tämän melkoisen möhkäleen rantaviivalta, mutta kyllä se kuitenkin tuli esiin, kun pääsimme tarpeeksi lähelle. Jätimme auton Espanjan puolelle ja kävelimme passintarkastuksen läpi lentokentän reunaan. Halusimme nähdä miten lentoliikenne ja muu liikenne yhdistetään saumattomasti ja jouduimme hetkisen odottamaan Easyjetin koneen lähtöä ennen kuin pääsimme ylittämään kiitotien.

Menimme paikallisbussilla keskusaukion reunalle ja taapertelimme siellä tovin katsemassa taloja ja puntahintaisia mainoksia. Aivan tuliteriä suuria betoniesteitä oli aukiolle tuovien teiden suilla ja pitkin vilkkaita ostoskatuja, mikä toisaalta tekee olon (mahdollisesti harhaanjohtavan) turvalliseksi, mutta myös surulliseksi sen tähden millaiseksi maailmamme on muodostunut viime aikoina.

Espanjan puolelle pääsi takaisin ilman passintarkastusta ja jätimme Gibraltarin taaksemme sillä mielin, ettei siellä välttämättä tarvitse enää käydä. Mutta toisaalta, missäpä muuallakaan varsinaisesti tarvitsisi, noin lomailumielessä?

Ensimmäiset kaksi yötä olemme Jerezissä, ensimmäinen yö on jo nukuttu ja toinen vielä edessä. La Vuelta alkaa tänään Ranskan puolelta ja me koitamme yhyttää matkamme jonkun etapin varrelle muutaman päivän kuluttua, kun revohka siirtyy kohti etelää. 

Eilen kävimme iltasella hieman katsastamassa paikallista perjantaihumua. Jerez ei ilmeisesti ole lainkaan suosittu turistikaupunki, ulkomaalaisia ei näkynyt kuin muutamia, mutta paikalliset ihmiset olivat kyllä viettämässä iltaa ravintoloissa ja baareissa. Mekin istahdimme hetkeksi ja tilasimme muutamia tapaksia, mutta ne olivat kyllä aika surkeita, pitää saada parempia!

Tänä aamuna lähdimme jo vähän kahdeksan jälkeen kuljeskelemaan kaduille, silloin ei vielä ollut niin kuumaa. Kävimme katsomassa hienoa kauppahallia ja sen runsaita kala- ja lihakojuja, vihannes- ja hedelmämyymälöitä.

Churrokioskilla oli jonoa, sieltä aiomme huomenna hakea aamiaischurrot. Me nautimme aamukahvit aukion reunan kahvilassa ja oli niin hyvät cafe con lechet, että oksat pois. Caminotunnelmasta puuttui vain kura, märät vaatteet ja armoton palelu. Otimme myös paahdettua leipää ja murskattua tomaattia, joka maustettiin oliiviöljyllä. Niillä päivä lähti hyvin käyntiin.

Ennen päivän kuuminta aikaa kävimme läheisessä Cadizin kaupungissa. Siellä oli heti paljon enemmän turisteja. Kurkistimme muutamaan kirkkoon, bongasimme caminonuolia ja otimme hikeä pintaan. Cadiz oli aika kiva kaupunki.

Olin eilen koittanut varata meille kierroksen ja maistelun Lustaun sherrytaloon. Sieltä olikin laitettu sähköpostia aamupäivän aikana ja varmistettu, että pääsisimme päivän ainoalle englanninkieliselle kierrokselle. Ehdimme sinne oikein hyvin Cadizin reissun jälkeen. Lustau sijaitsee aivan lähellä hotelliamme, kävelymatkaa on tuskin 200 metriä.

Emme olleet kuulleetkaan aikaisemmin Lustausta, emmekä kovin paljon tulleet tietämäänkään kierroksellamme. Meitä oli kaikkiaan 16 matkailijaa ja melkoisen vahvalla aksentilla puhuva oppaamme kertoi melko vähän talosta ja sen historiasta, eikä paljon enempää sherryn valmistamisestakaan. Lopun maistelu sitten pelasti tilanteen, maistoimme oikein pienet tilkat kahdeksaa sherryä ja mielikuvamme siitä, millaisesta sherrystä voisimme pitää muuttuivat hieman. Pidimme eniten kahdesta ääripäästä, kaikkein kuivimmasta ja kaikkein makeimmasta, muiden kuuden jäädessä hieman vaiksuiksi. 

Myöhemmin iltapäivällä menimme toiseen sherrytaloon, Tio Pepelle maistamaan lisää viinejä ja toivoimme kierroksen olevan tietopuolisesti hieman antoisampi. Sitä se ei kuitenkaan ollut, enemmän aikaa se vei ja maistelu oli ihan mukavaa, mutta nämä kaksi erikokoista sherrytaloa eivät kumpikaan häikäisseet esittelykierroksillaan viinien ollessa kyllä erinomaisia.

Huomenna CampaReissu jatkuu kohti Sevillaa. La Vueltan ensimmäinen etappi on näköjään ollut joukkueaika-ajo, mutta sen enempiä en sitten tiedäkään. Toivottavasti lähipäivinä pääsemme kisassa kärryille ja myös etapin varteen!

Lisään postauksen CampaSimpukan yälälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain.