Saattaa olla, että jättimäinen kesäflunssa on kummankin osalta jo suurimmaksi osaksi ohitse. Jos tästä nyt jotain positiivista pitää etsimällä etsiä, niin eipä pääse lomakilot hiipimään vyötärölle, kun olemme syöneet hyvin vähän viime päivinä. Ei ole laittaa blogiin kauniita ruokakuvia, eikä edes rumia, sillä lähinnä olemme juoneet vettä ja sitruunalimsaa ja syöneet aamulla väkisin jotain pientä sinänsä ihan hyvistä aamiaispöydistä, joita hotelleissamme on ollut. Vielä on muutama päivä aikaa, joten ehkä me vielä ehdimme syödä Espanjan herkkujakin!
Toissapäivänä olimme katsomassa etapin starttia, eilen Antti jo parempivoimaisena oli etapin varrella kahdessa kohdin ja tänään olimme taas yhdessä etapin starttipaikalla. Minä olen saanut tärkeimmät tavoitteeni saavutettua, olen nähnyt Alberto Contadorin ja Chris Froomen. Siinä olen pahasti epäonnistunut, etten ole nähnyt lainkaan Peter Sagania, mutta sillä saattaa olla osuutta asiaan, ettei hän osallistu koko kilpailuun. Varsinaisesti kilpailu kulkee kuten viime vuosina on ollut hieman liiankin tuttua. Jos Chris Froome osallistuu, hän johtaa ja muut sitkuttelevat perässä.
 |
| EDIT: kuva on otettu ennen starttia, siksi Albertolla ei vielä ole kypärä päässään |
Olemme nyt olleet pari päivää aivan rannikolla pienessä San Pedro del Pinatarin kaupungissa. Tämä on mukavan pienimuotoista turismiteollisuutta. Talot ovat vain muutaman kerroksen korkuisia ja rantakaistale on kapeahko. Olemme olleet pienessä, kivassa hotellissa, jossa aamiainenkin on liian hyvä meille, jotka emme ole jaksaneet syödä. Lähellä on suuri ostoskeskus, joka on auki vuoden jokaisena päivänä.
Tänä aamuna meillä oli harmillinen tilanne, kun yritimme lähteä Vuelta-missiolle. Tilanteen nimi oli #tussukumi. Vuokraooppelin muutoinkin hiihtoliiton suositteleman takarengastuksen oikeanpuoleinen pyörä oli yön aikana ottanut ja tyhjentynyt. Onneksi takakontista löytyi alimittainen varapyörä, eikä sellaista hankalaa paikkapulloa. Anttihan otti ja vaihtoi renkaan, onneksi oli hiljainen sunnuntaiaamu, eikä liikennettä ollut juurikaan, homman mahtui tekemään kapealla sivukadulla, jonka varteen olemme pysäköineet joka päivä, kun ei sitä ole varsinaisesti kielletty. Renkaassa oli selvästi naula. Huomenna renkaan pääsee onneksi paikkauttamaan läheisessä rengasliikkeessä, se jopa aukeaa jo kahdeksalta.
Iltaisin Antti on käynyt läheisellä aukiolla olevassa tivolissa katselemassa espanjalaista viikonlopun viettoa. Minä olen siinä vaiheessa vain maannut jo hiljaa liikkumatta pl. aivastusessiot. Meno kuulema vain kiihtyy puolen yön lähestyessä niin bingon, kuin törmäilyautojenkin suhteen ja ruokapaikkoihin on kymmenien ihmisten jonot. Mikäpä se on jonotellessa, kun ilta on lämmin (30 asteinen). Antti tuntui ihannoivan paikallista tapaa, jossa kaikenikäiset lapset ovat mukana menossa vielä puolilta öinkin.
 |
| siniset seinäruusut |
Rohkenin olla hieman toista mieltä, kun hotelliin kuului vielä kolmen aikaan yöllä saapuvan lapsiperheitä. Seuraavan tunnin lapset sitten itkivät ja vanhemmat neuvoivat heitä kovaäänisesti olemaan vaiti. Ehkä on jotain vaihtoehtoja meikäläisen "kello 20 on joka pää tyynyssä" ja kello kolmen välillä?
Lisään postaukseen kuvia myöhemmin, nyt netti on niin etanavauhtinen, etteivät hermoni kestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti