keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kaikkien aikojen pienin sato yhdellä aterialla – quesadillat

Tänä vuonna meillä on ollut mitä maltillisin sato yhdessä jos toisessa asiassa. Kaksi omenaa on tulossa, ainoa kirsikka on kadonnut, tomaattejakaan ei ole vielä kovin montaa kypsynyt. Nyt juuri reissun alla oli aika käyttää kaikki loput, kipenet ja jämät tähdenlentopäivälliseen. Quesadillat ovat hyvä ruoka upottaa yhtä jos toista vehnätortillojen mutkaan. Sinne meni pieni rasiallinen nyhtölammasta, sinne meni salamipaketin viimeiset siivut ja sinne meni jopa aivan minikokoinen kesäkurrekin. Yksi juttu  meni kyllä pieleen. Olin mitoittanut täytteet kuuden tortillan mukaan, mutta pakkauksessa olikin kahdeksan kappaletta vastoin pakkausmerkinnän lupausta. Minne voisi valittaa?


Kuusi quesadillaa

  • 6 vehnätortillaa
  • noin 100 g nyhtölammasta
  • muutama ohut salamiviipale
  • pieni palanen emmentalia
  • vielä pienempi palanen jotain muuta juustoa, ehkä parmesania
  • 2 pientä punasipulia
  • 2 pientä keltasipulia
  • 1 punainen suippopaprika
  • 1 minimaalisen pieni kesäkurpitsa
  • 1 vielä pienempi kurkku, tuskin peukalon mittainen
  • muutama pieni tomaatti
  • mietoa salsakastiketta
  • liraus oliiviöljyä
  • ektoplasmaa (tunnustan nolona, käytin kaupallista "guocamolea", kun ei ollut avokadoja)
Silppusin sipulilt ja kesäkurpitsan, tomaatit, kurkun ja paprikan. Laitoin pannulle hieman oliiviöljyä ja kuullotin hetkisen aikaa sipulia, paprikaa ja kurpitsaa. Kumosin ne odottamaan lautaselle. Levitin tortillalätyn puolikkaalle hieman guacamolea ja salsakastiketta. Siihen päälle tälläsin muita täytteitä, nyhtölihaa kolmeen ja salamia kolmeen ja kaikkiin sipuli-paprikaseosta, tomaatti- ja kurkkusilppua ja juustoa. Käänsin lätyn puolikuun muotoon ja laitoin sellaisena kuumalle, kuivalle pannulle ja paistoin muutaman minuutin, painoin quesadillaa hieman lyttyyn paistinlastalla. Käänsin sen kylkeä ja paistoin toistakin puolta minuutin pari. Nostin valmiin puolikuun leikkuulaudalle ja leikkasin sen kolmeen sektoriin. Kun kaikki oli paistettu, söimme ne iloisina kotiterassilla samaan aikaan, kun pihasiilit kävivät omalla ateriallaan. Vaikka kaksi siiliä on juuri viime päivinä jäänyt tuossa meidän kohdalla auton alle, ainakin kaksi on vielä elossakin! Se ilahdutti kovasti. 


Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki hävikistä herkuksi-teemaiset postauksemme. 

2 kommenttia:

  1. Kummallinen vuosi. Meillä tulee omenia niin, että oksat roikkuu maassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herukkoja meillä tuli vähän, saatiin ne pakastettua. En ehtinyt mehua keittää nyt, muttei sitäkään tule sitten kuin ehkä maijallinen tänä vuonna.

      Poista