En ole ihan varma-omeletit

Minun piti jo viikonloppuna kokeilla pieniä individuaalisia omelettikuppeja sous vide-menetelmällä, mutta sepä ei onnistunutkaan. Menin aamulla innokkaana pantry kakkoseen ja ojensin käteni kohti vartavasten säilöntäpurkeille varattua hyllyä. Olihan siellä purkkia ja purnukkaa, muttei niitä pieniä, suorareunaisia purkkeja, joita tarvitsin. Eikä niitä löytynyt mistään muualtakaan. Ei jääkaapista sisältämässä jotain enemmän tai vähemmän muinaista, ei varastosta, eikä minkään pöydän kulmalta tai hyllyn perältä. Niin jäi kokeilu myöhemmäksi. 

Tänä aamuna kävin ruokakaupassa jo anivarhain ja ostin muutaman purkin muistaessani. Kotona jo ennen kuin asettelin #pelastakaaleikkokukat-kimppuani tai sommittelin ruokia jääkaappiin laitoin sirkulaattorin lämmittämään vettä 80 asteeseen, sillä nyt ei mikään estänyt minua kokeilemasta sitä, mikä viikonloppuna jäi haaveeksi. Ohjeen olin huomannut Sansairen sivulta. Koska minut tunnetaan löperönä ohjeiden lukijana, jäi minulta nytkin huomioimatta, että ohje oli kuudelle annokselle ja tein sen muitta mutkitta neljään purkkiin. Ei ollut liikaa mitenkään. Eikä minun kattilaani olisi kuutta purkkia sopinutkaan vieretyksin pohjalle. En sitten tiedä voisiko purkkeja latoa enemmänkin kattilaan päällekkäin.  Laitan ohjeen ainemäärät suurinpiirtein siten kuin ohjeessa oli ja mainitsen vielä, että purkkini ovat 1,25 desin vetoisia. Vähän  minä juustoissa sovelsin ja muutenkin, ette yllättyne?

Kehun vielä, etten tällä kertaa erityisemmin sössinyt lasipurkkien kanssa, eikä minua enää säikäyttänyt se, että purkeista purkautui ilmaa kuplina veteen. En luullut, että se tarkoittaa veden pääsemistä purkkeihin, kuten ensimmäisellä kerralla, käyttäessäni lasipurkkeja sirkulaattorin kanssa. 

Omelettikupit sous vide-menetelmällä

• 3 kananmunaa
• 100 g maitoa (joo joo)
• 50 g Lidlin hyvää raejuustoa, ei sellaista muumiraastetta, pienten styrokspallojen kaltaista
• parmesania raastettuna
• suolaa ja pippuria
• muutama pinaatinlehti
• pikkuisen herneitä
• pari lehteä basilikaa
• voita purkkien rasvaamiseen
• tuoretta timjamia

Laitoin siis veden lämpenemään sirkulaattorilla suuressa kattilassa 80 asteeseen. Sutikoin kunnolla voita neljän pienen, pantenttikannella suljettavan purkin pohjalle ja reunoille. Kannessa tulee olla kumitiiviste, ettei purkkeihin mene vettä. 

Rikoin kolme kananmunaa blenderin kannuun ja kaadoin sinne maidon ja raejuuston, raastoin mukaan parmesania, ripautin suolaa ja pippuria. Käytin blenderiä hetkisen ja tuloksena oli ohuehko, tasainen munamassa. Otin siitä puolet ja kaadoin kahteen voiteloiduista purkeista. Lisäsin kannuun lopun massan päälle muutaman pinaatinlehden ja surruutin senkin tasaiseksi. Kaadoin tämän vihertävän liemen kahteen muuhun purkkiin. Lisäsin vähän herneitä ja basilikaa niihin purkkeihin, joihin ei tullut pinaattia. Suljin purkit huolellisesti ja nostin ne kuumaan veteen silikonipäisillä grillipihdeillä. Neljä pientä purkkia juuri mahtui yhdessä sirkulaattoripurtilon kanssa 10 litran kattilaan. Laitoin ajastimeen 30 minuuttia. 

Puolen tunnin jälkeen nostin varovasti pihdeillä yhtä purkeista ja tutkailin oliko massa hyytynyt ja siltä näytti. Nostin purkit pois vedestä ja jätin hetkeksi jäähtymään. Paahdoin palaset vaaleaa leipää ja sipaisin niille voita. Avasin purkin kerrallaan ja pyöräytin ohuella veitsellä munakkaan ja purkin välistä ja kallistin purkkia. Munakas kellahti purkista aika hyvin. Pinaatittomat eivät lähteneet kokonaisina, pinaatilliset kylläkin. Ehkä voita olisi voinut olla vielä runsaammin. 

Nostin munakkaan paahdetulle leivälle, raastoin vielä pintaan hieman parmesania ja koristelin lempiyrtilläni, timjamilla. Rakenne oli todella sileä ja maku etenkin pinaattisissa versioissa oikein hyvä. En sittenkään oikein tiedä, pidänkö kananmunasta tässä muodossa. Samaa mietin vakuumipussissa valmistetun omeletin kohdalla. Suutuntuma on jotenkin erikoinen, kun ruoka näyttää siltä, että se olisi jotain makeaa, kuten paahtovanukasta, mutta se onkin suolaista. Uskon kyllä, että persoonakohtaisista omeleteistani tuli juuri sellaisia kuin pitikin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki sirkulaattorikokeilumme. 

Meillä on muuten pihalla menossa ankara massakausi, siilit syövät oikein urakalla talvea varten. Nyt niillä on oma ruokailuhuoneensa, sinne nuoret harakatkaan eivät uskaltaudu. Antti rakensi myös kaksi yksiötä talvipesiksi, emme vielä tiedä tuleeko niihin talveksi asukkaita. Pian tässä voi odotella jo Paistienkin saapumista tontille, mutta ehkä ne tulevat vasta siilien mentyä horrostelemaan.