Silmät syövät ja vatsa vetää

Päivällinen tarjoiltiin tänään CampaKeittiössä harvinaisen aikaisin, jo ennen kello kolmea iltapäivällä. Olin puuhaillut aamusta asti, jälkiruoka oli tekeillä jo seitsemältä. Se jännitti eniten, en ollut lainkaan varma, että onnistuisin. 

Nykeröin meille kahdelle sushia ja siihen lisäksi muutamia friteerattuja paloja ja makeaa munakasta. Vaikka tein kaikkea vain vähän, tein silti liikaa! Sushista en ala sen kummemmin kirjoitella ohjetta, en edes meinannut saada rullia pyörähtämään kunnolla, piti asetella palat taktisesti yhdelle kyljelleen, jotta repaleinen taitos ei näkynyt. Kalifornia-rullakin tuli vähän sinne päin, mutta sen sisälle tekemäni rapea friteerattu tiikerirapu oli kyllä hyvää. 

Tein myös tonkatsu-tyyliin ohuita broilerifileitä, ne onnistuivat hyvin. Niiden kaverina oli wasabimajoneesia. Sen ohjeen otin Risto Mikkolan Arjen Luxus-kirjasta. Tämä on niin pieni kurkkaus kirjaan, että sen pariin täytyy vielä palata uudelleen, vaikka kuittaankin sillä #suurikeittokirjahaaste-osuuden.

Jälkiruoka oli sitten päivän kummallisuus. Tein nimittäin japanilaisen juustokakun riisinkeittimessä. Etsin jo alkuviikosta japanilaisia jälkiruokia, muttei niitä kauheasti tuntunut löytyvän. Useimmat olivat jonkunlaisia vanukkaita. Mutta riisinkeittimessä valmistettu juustokakku kuulosti heti siltä, että tuotahan pitää kokeilla. Ohjeen otin täältä. 

Japanilainen juustokakku riisinkeittimessä

• 230 g tuorejuustoa (käytin 200 g  Philadelphiaa ja 30 g mascarponea)
• 2 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
• 80 g sokeria
• 2 rkl sitruunamehua
• 40 g vehnäjauhoja
• 2 dl maitoa
• tomusokeria koristeluun

Lähdeblogissa on selitetty kakun valmistaminen hyvin yksityiskohtaisesti, minä kerron hieman lyhyemmin. Aloitin voitelemalla riisinkeittimen kulhon voilla oikein runsaskätisesti. Laitoin sitten tuorejuuston yleiskoneen kulhoon. Minulla oli suomalaisissa kaupoissa myytävää Philadelphia-juustoa, jonka pakkauskoko on 200 g. Ohje huusi 227 g, mikä lienee jonkun maan pakkauskoko. Lisäksi otin siis lusikallisen mascarponea, jota minulla oli vajaa paketti jääkaapissa. Ei tarvinut avata toista tuorejuustopakkausta. 

Vatkasin juustoa muutaman minuutin, jotta se notkistui. Lisäsin siihen sitten mukaan keltuaiset ja vatkasin taas massan tasaiseksi. Seuraavana mukaan pääsi sokeri, sitten sitruunamehu ja jauhot siivilöityinä paakkujen estämiseksi. Sitten vielä mukaan maitoa ja vatkaus tasaiseksi. Viimeisenä yhdistin melko vellimäiseen taikinaan valkuaiset, jotka olin vispannut vahvaksi vaahdoksi. Kaadoin taikinan riisikeittimen voideltuun kulhoon ja laitoin päälle ohjelman sushiriisin keittämiseen. Meidän keittimessämme ei ole kakkuohjelmaa, mikä on kyllä huutava vääryys. 

Ohjelma kesti noin 50 minuuttia ja kurkistin keittimen soitettua iloisen lopetuslaulunsa mitä kakulle kuului. Sen pinta oli joustava ja kakku oli selkeästi irrallaan reunoista. Mietin hetken mahtaako se olla oikeasti kypsä. Rohkaisin mieleni ja laitoin kulhoon mahtuvan pienen lautasen kakun pinnalle ja kiepsautin kulhon ylösalaisin patakintain suojatuin käsin. Kakku lähti nätisti irti, jäi hieman lautasen toiselle reunalle. Kippasin sen vielä toiselle, suuremmalle lautaselle ja sain esille kulhossa pohjalla olleen puolen, jossa oli ihan sievä paistopinta. Kakkua suositeltiin jäähdytettävän jääkaapissa useita tunteja, että mahdollinen kananmunan maku ja munakkaan koostumus lähtee. Minä laitoin kakun ulos jäähtymään. 

Päivällisen jälkeen uskaltauduin leikkaamaan kakusta palasen. Se on aika matala, minun keittimeni kulho saattaa olla isompi, kun lähdeblogissa käytetty. Mutta rakenne on mitä parhain ja maku! Ei liian makea ja suutuntuma on miellyttävä. Olen tosi iloinen, että riisikeitinjuustokakku onnistui.

Wasabimajoneesi oli oikein simppeli juttu, mutta toimi tosi hyvin friteeratun broilerin ja tiikerirapujen kanssa. Siihen tuli yksinkertaisesti reippaasti majoneesia, wasabia ja tuoretta korianteria. Kaikki sekoitettiin sauvasekoittimella yhteen ja tasaiseksi massaksi. Laitan tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään haasteaiheisia postauksia. Mutta korostan sitä, että Risto Mikkolan Arjen luxus-kirjaan palaan kyllä vielä tarkemmin ja paremmalla ajalla.