Suklaakohokas Delia Smithin neuvoin

Tämän perjantain päivällisen blogipurkaminen alkaa merimiestyyliin, eli  jälkiruoasta. Olen tätä ennen tehnyt kerran elämässäni kohokasta. Se tapahtui toisen blogivuoden kesällä. Tein silloin mansikkakohokasta ja onnistuin moukan tuurilla oikein mainiosti. Nyt jo yli viisi vuotta myöhemmin kokeilin kohokasta uudelleen, tällä kertaa suklaista. 

Koska olen innokas #suurikeittokirjahaaste-osallistuja, etsin ohjeen kohokkaaseen keittokirjahyllystäni. Sieltä nappasin paksun opuksen, josta en muistaakseni ole tehnyt koskaan aikaisemmin kuin yhden kerran, ensimmäisenä blogivuonna, kun askaroin suklaafondantin. Kyseessä on todellinen kotikokin raamattu, Delia's complete how to cook. Hän on minun mielestäni brittien oma Martha Stewart, vaikkei tietääkseni olekaan istunut. Kirjan nimi on jo sen verran itsevarma, että ujompi saattaa lannistua, mutta ainakin minun englannintaidoillani ja myöskin tämän hetkisellä kokkaustasollani Delian ohjeet ovat hyvin ymmärrettäviä ja helppoja seurata. Tätä kirjaa uskallan suositella lämpimästi. Pitäisi käyttää sitä useammin. Pikkuisen minä sovelsin ohjetta, kuinkas muuten?

Suklaakohokas kahdelle Delia Smithin neuvoin

• 50 g tummaa suklaata
• 1 rkl konjakkia
• 1 rkl kermaa
• 3 keltuaista
• 3 valkuaista
• voita ja sokeria annoskuppien valmisteluun
• tomusokeria koristeluun
• vadelmia

Kohokas on siitä pahamaineinen jälkiruoka, että sen sanotaan helposti lässähtävän ja olevan vaikea saada onnistumaan. Minun kahden kerran kokemuksellani näin ei ole ja sen etu päivällisen päätteeksi on se, että sen voi valmistaa jääkaappiin  jo hyvissä ajoin, jopa edellisenä päivänä. Minä tein annokset jääkaappiin päivällä ja paistoin ne aterian lopuksi. 

Aloitin voitelemalla varuiksi kolme suorareunaista kohokasvuokaa, en ollut varma kuinka hyvin kuuden annoksen puolittaminen onnistuu. Enhän oikein tiedä kuinka isoja tai pieniä kupposia Delia käytti. Voitelin kupit hyvin ja "jauhotin" ne sokerilla, kuten kakkuvuoat. 

Tein suklaalle pienen bain marien, eli laitoin kattilaan vettä ja päälle sopivan lasikulhon. Keitin veden kiehuvaksi ja pienensin sitten kiehumisen lempeäksi poreiluksi. Laitoin suklaan, kerman ja konjakin (Delia oli rommin ystävä, mutten raskinut avata talouden ainoaa rommipulloa tätä varten) ja annoin suklaan sulaa. Sekoitin nuolijalla ja nostin kulhon pois kattilan päällä, kun suklaa oli puoliksi sulanut. Kuumennut lasikulho hoiti loput suklaan sulamisesta. 

Vatkasin keltuaiset vaaleaksi vaahdoksi ja valkuaiset omassa kulhossaan myöskin valkoiseksi tanakaksi vaahdoksi (ole huolellinen, että vispilät ovat puhtaan ja kuivat, jos käytät samoja välineitä) ja kun suklaa oli jäähtynyt niin, ettei munakekkuloituminen ollut enää uhkana, sekoitin keltuaiset mukaan. Sitten yhdistin kulhoon ensin suuren lusikallisen valkuaisvaahtoa pyöräyttävin liikkein. Kun ensimmäinen erä oli sekoittunut hyvin massaan, lisäsin lopun valkuaisvaahdon. Pyöräyttelin kunnes massa oli tasaista. Jaoin massan annosvuokiin, sain kaksi annosta, kolmas valmisteltu kuppi meni tiskiin ilman kohokasta. Tasoitin pinnan lastalla ja pyyhin reunan huolellisesti puhtaaksi, jotta kohokas pääsisi nousemaan reunoilta suoraan ylöspäin.

Laitoin kohokkaat jääkaappiin peitettyinä odottamaan päivällisen päätettä. Minulla oli uuni kuumana muista ruokajutuista ja kun aloimme syödä pääruokaa, nostin lämpötilan 200 asteeseen. Kun olimme lähes ähkyssä (liian isot annokset pääruokaa, hyi minua) ja siivosimme tiskit koneeseen, laitoin kohokkaat uuniin. Paistoaika on noin 10 minuuttia, mutta kannattaa kytätä uunin lähettyvillä katsomassa, milloin annokset ovat valmiit. Minä paistoin kohokkaitani juuri sen kymmenen minuuttia. Ihan passeli aika, mutta se kyllä riippuu annoksen koosta, uunista, kuun asemasta ja naispuolisen kokin kuukautiskierrosta. 

Nostin varovasti kohokkaat uunista tarjoilulautaselle, asettelin muutamia vadelmia annoksen päälle ja lautaselle ja sirottelin hieman tomusokeria päälle. Nautimme kohokkaan kanssa espressot ja alkuruoan kuohuviinin loput. Ei hullumpaa! Tai siis ihan tosi hyvää.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset. Ja lupaan, että Delian kirjaa käytän jatkossakin, siitä en luovu!