Uhkarohkeutta ilmassa – 30 päivän muffinitaikinan toinen käyttökerta

Maanantaina kokeilin Rachel Allenin Bake-kirjan muffiniohjetta. Ohjeen erikoisuus oli se, että taikinan kerrottiin säilyvän jopa 30 päivää jääkaapissa. Se tuntui hieman uskaliaalta, mutta kokeiltavahan sitä oli, osana #suurikeittokirjahaastetta. Käytin taikinassa muscovadosokeria, joka oli ehkä  hieman liian tummaa ja ruisleseitä, jotka tekivät taikinasta terveellisvivahteisen. Jos tulisin kokeilleeksi taikinaa uudelleen, käyttäisin vaaleampaa sokeria ja vaikka vehnäleseitä. Käytin taikinasta ensimmäisellä paistokerralla noin kolmasosan ja loput kaadoin tiiviskantiseen tupperin kannuun. 

Kannu on ollut jääkaapissa katseeni korkeudella ja olen vilkuillut sitä ovea aukoessani. Arvelin, että taikina voisi alkaa kuplia, siitä voisi erottua nestettä joko pohjalle tai pinnalle tai se alkaisi haista oudolle tai pahalla. Kannun läpi ei mitään muutoksia erottunut ja eilen lämmittäessäni uunin päärynäpiirakkaa varten rohkaistuin kokeilemaan 30 päivän muffinitaikinaa toistamiseen, kuudentena päivänä taikinan valmistamisesta. 

Päätin tehdä vain kolme pientä muffinia, minulla oli sattumalta kolme pientä vahapahvista vuokaa rippeinä Ikean vuokapaketista, joten käytin ne pois. Pantryn hyllystä huomasin Maraschino-kirsikkapurkin, en muistanut meillä olevankaan noita ylihyviä kirsikoita. 

Uunin lämmetessä otin taikinakannun jääkaapista ja aukaisin kannen. Taikina näytti ehkä hieman tummemmalta kuin tekopäivänä, siitä ei tuntunut nenään mitään erityistä tuoksua, rakenne oli melko tiivis ja paksu, mutta sellainen se oli aluksikin. Sekoitin taikinaa kapealla nuolijalla pohjia myöten, rakenne oli aivan samanlainen pinnalta pohjaan. Nostin taikinaa pari lusikallista jokaiseen kolmesta minimuotista ja tiputin taikinan pinnalle kolme säilöttyä kirsikkaa ja hieman tummanpuhuvaa lientä. Jätin vuoat odottamaan piirakantekemisen ajaksi. Varoin koskemasta kannussa olevaan taikinaan muuta kuin puhtaalla lusikalla ja nuolijalla ja pidin kannun reunan puhtaana. Taikinaa jäi vieläkin hyvä määrä, noin puoli litraa ainakin ja nostin kannun suljettuna takaisin jääkaappiin.

Kun piirakka oli valmis uuniin, laitoin myös kolme kirsikkamuffinia pellille piirakkavuoan kanssa vierekkäin. Paistoin muffineita 200 asteessa noin 20 minuuttia. Taikina kohosi vuokien reunojen yli, muttei kaatunut pitkin reunaa. Kokeilin kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli puhdas pistoksen jäljiltä, otin muffinit pois ja jatkoin piirakan paistamista. 

Muffinit irtosivat vahapintaisista muoteista hyvin ja kirsikat näkyivät pysyneen taikinassa vaihtelevalla korkeudella, ne eivät olleet valuneet kaikki pohjalle. Rakenne oli hyvä, tasaisen kypsä ja maku paahteinen, kirsikat olivat syvänmakuisina sattumina. Olen vähän varovainen tämän idean järkevyydestä, mutta en nyt ainakaan vielä pidä kokeilua tyhmänä, taikina oli arvioideni mukaan ihan kunnossa näin kuudentena päivänä. Tutkailen asiaa jonkun ajan kuluttua ja jos edelleen uskallan, paistan siitä kolmannenkin satsin. Mutta en taida tarjota vieraille kuitenkaan. Kuulostaako tämä teistä omituiselta, tai vaaralliseltakin? Uskotteko, että pilaantumisen huomaa, kun se jossain vaiheessa kuitenkin tapahtuu? Ja mikä järki yleensä olisi pitää muffinitaikinaa jääkaapissa odottamassa äkillistä muffinihinkua?

Lisään tämänkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, sillä tämäkin osallistuu haasteeseen.