Viidennen vuotuisen Viron talvimatkamme ensimmäisenä iltana söimme Tarton keskustassa olevassa Restoran Polpossa. Tämän matkan alkuvaiheista voi lukea täältä, täältä ja täältä. Polpo on hotellin ravintola, mikä ei aina ole houkuttelevin asia ravintolaa valitessa, mutta nyt ei ollut huolta. Antti söi paikassa jo viime syksynä ja nyt menimme yhdessä. Olimme saaneet siirrettyä varaustamme hieman alkuperäistä myöhemmäksi, jolloin ehdimme hyvin aikomiimme museoihin. Tosin varaustilanne ei ollut kovin kiihkeä koko iltana, mutta tietysti tehtyä varausta on noudatettava tai sitä muutettava asiallisesti.
Polpon sisustus on hyvin pelkistetty ja rauhallinen. Ensin istahdin seinänvieruspöydän sohvalle, mutta se oli niin matala, etten olisi yltänyt syömään. Siirryimme sitten toiseen pöytään, jossa oli myös hieman parempi valo. Ravintolassa oli tuolloin vain pari muuta seuruetta, ilmeisesti toinen seurue juhli uutta suvun jäsentä, sillä mukana oli vastasyntynyt vauva, joka kiersi sylistä syliin ihasteltavana ja kuvattavana. Pihaustakaan tästä pienestä asiakkaasta ei kuulunut.
Minun on pakko myöntää, etten muista enää kovin tarkasti ruokalajeja, jotka söimme Polpossa. Valitsimme nimittäin keittiömestarin suosittelumenun, jossa oli kolme ruokalajia, mutta kyseistä settiä ei esitellä ravintolan sivuilla, se varmaan vaihtelee päivittäin. Mutta kyllä minä jotain muistan. Antille oli jäänyt mieleen yksi paikan jälkiruokavaihtoehdoista ja hän halusi minun saavan sitä. Kysyimme nuorelta, miellyttävältä tarjoilijaltamme onnistuisiko vaihtaa menun jälkiruoka ja hän lupasi kysyä keittiöstä. Pian hän palasi ja pahoitteli, että ikävä kyllä se ei onnistu ja hän taisi sanoa sanan ehdottomasti. No, emme me siitä nokastuneet, vaan tilasimme ateriamme päätteeksi vielä sen yhden lisäjälkiruoan, sillä sen minäkin todellakin halusin saada.
Alkuun saimme pienen keittiöntervehdyksen ja erittäin hyvää leipää. Leivässä oli makeaksi paahtunut kuori ja sopivasti roskia (lue:siemeniä ja hedelmiä).
Alkuruoassa oli kuvasta päätellen helmikuskusia, katkarapuja ja jotain graavattua kalaa. Ärsyttää, kun ei muista parin viikon takaista ateriaa tarkemmin. Luotan yleensä siihen, että saan ravintolan menusta tarkistettua asioita, mutta nyt se ei onnistunut.
Pääruoassa oli mielestäni ankkaa ja palsternakkaa. Liha oli mureaa ja hyvää, mutta taas kerran, ankanrinta on aika iso pala pitemmässä menussa. Puolikaskin riittäisi ainakin minulle.
Keittiömestarin suosittelema jälkiruoka oli mustaa riisiä vanukkaana ja sen päällä jonkunlainen verkko, en nyt muista mistä se oli tehty. Lisänä oli maukasta vaniljakastiketta. En pidä kauheasti riisivanukkaista ja musta riisivanukas oli hieman tympeän näköinen ja maultaan varsin vaatimaton.
Lopuksi siis tilasimme vielä ylimääräisen jälkiruoan jaettavaksi, se oli vihreä pistaasipannacotta ja sepä olikin kaunis ja hieno annos. Sen päällä oli rihmoitettua sokeria ja pannacottan rakenne oli juuri oikeanlainen, ei liian tanakka, sopivan lusikoitava ja hienostuneen makuinen. Hintaa tällä kaunokaisella oli vain 5,5 €.
Koko ateria alkujuomineen, kolmine ruokalajeineen, niihin soviteltuine ruokajuomineen ja kahveineen maksoi 110,70 €. Erittäin kohtuullinen hinta. Tarjoilu oli miellyttävää, vaikka juuri valmistunut tarjoilija (hän kertoi sen) jännittikin hieman ja unohti kerran tarjoilla viinin ennen annosten saapumista. Samoin hän pahoitteli sitä, ettei ollut heti muistanut laittaa nimikylttiä rintapieleen, mistä oli saanut moitteita esimieheltä, muttemme osanneet pitää asiaa kovinkaan vakavana. Ilta Polpossa oli mitä miellyttävin ja iloisin askelin palasimme hotelliimme joen rantaan. Tartossa olisi hauska viettää enemmänkin aikaa.
Lisään tämänkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme. Seuraavissa matkapostauksissa kerron Tarton ja Pärnun välisellä matkalla näkemistämme paikoista ja mukavasta ravintolasta, jossa päivällistimme Pärnussa ennen paluuta Tallinnaan ja kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti