Melkein liian kaunis syötäväksi

Romanesco pääsi tänään ensimmäistä kertaa meidän ruokapöytäämme. Ostin viimein tämän jännittävän näköisen kaalin ja tein siitä alkukeiton päivällisellemme. Soveltelin aikaisempia kokeilujani sifonilla tehtävästä kasviskeitoista. 

Ilmaakin kevyempi romanesco-kaalista

• 1 romanesco-kaali
• 3 dl kanalientä
• 2 kevätsipulia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kermaa
• tuoretta timjamia ja oreganoa
• oliiviöljyä
• 1 ilokaasupatruuna

Irrottelin romanescosta nuppuset, jätin tällä kertaa valkosen keskusosan käyttämättä, sillä halusin tehdä aika pienen määrän keittoa. Meitä oli vain kaksi päivällisellä, joten maksimimäärä oli noin 3 dl keittoa sifonipulloon. Jätin muutamia oikein pieniä nuppuja koristelua varten, mutta se meni sitten lopulta vähän pieleen, siitä myöhemmin. Kiehautin noin 3 dl kanalientä ja laitoin kaalinuput veteen kypsymään. Varoin niiden ylikypsymistä, sillä en halunnut, että kaunis vaaleanvihreä väri katoasi. Odotellessani silppusin kevätsipulin pieneksi, mutten laittanut sitä kypsymään, sillä se nyt ainakin vaihtaisi nopeasti maastoväriin. 

Kun kaalinuput olivat juuri ja juuri napakan kypsiä, kalastin ne reikäkauhalla blenderin kannuun, lisäsin mukaan kevätsipulisilpun ja kaadoin päälle hieman keitinvettä. Blenderi sai tehdä temppunsa ja kaalista hienoa pyrettä. Maustoin pyreen suolalla ja pippurilla ja suurruutin lisää, sillä sifonin kanssa pitää olla varovainen kaikenlaisten kökköjen kanssa, pippurikin voi tukkia sifonin suuttimen. Lisäsin hieman keitinlientä niin, etä pyreestä tuli paksuhkoa keittoa. Kaadoin keiton kattilaan odottamaan päivällisaikaa. 

Kun oli aika viimeistellä keitto, kaadoin kattilaan kerman ja sekoitin. Tarkistin suolan ja kuumensin keiton kiehuvaksi. Paistoin säästämiäni minikokoisia kaalinuppuja öljytilkassa, niillä oli tarkoitus koristella annos. Kaadoin keiton tiheän siivilän läpi sifonin puolen litran pulloon, keittoa oli vähän alle 4 dl tässä vaiheessa. Suljin sifonin kansisysteemin ja varmistin, että tiiviste on kunnolla paikallaan. Laitoin ilokaasupatruunan kahvaan ja keittosuuttimen paikalleen. Kiersin kaasupatruunan sisältävää kahvaa niin paljon, että kaasu karkasi pullon sisälle suhahtaen. Pullon pinta kuumeni nopeasti lisää, kannattaa pitää patakintaita kädessä. Ravistin pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti ja pursotin keittoa keittokuppiin. Nostelin keiton pinnalle mininuppuja, mutta ne melkein upposivat ilmankevyeen keittoon. Timjami- ja oregano-oksat sentään jäivät pinnalle. 

Söimme keiton lauantain päivällisen alkuruokana ja lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-ohjeet-välilehdelle, jonne kerään nyt reilun vuoden käytössä olleiden sifonipullojeni käyttökokemuksia.