Saan toisinaan äidiltäni Lapin kultaa, sitä minulle annettiin jo alaikäisenä. Eikä tässä ole kyse mistään laittomuudesta, vaan Lapin kullalla tarkoitan tietysti hillaa, tuota ihanaa kullankeltaisesta marjaa. En ole koskaan oppinut sanomaan marjaa lakaksi, saati sitten suomuuraimeksi. Hilla on hilla. Hillassa on se hyvä puoli, että se säilyy hyvin pakastettuna, mutta rajansa kaikella. Löysin aamulla pakastimesta äidin käsialalla merkityn hillapurkin ja siinä oli päiväys vuodelta 2016. Käytin purkillisen aamiaissmoothieen, jossa ei ainesosien määrällä mässäillä. Terveellisyydestäkin saatte olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta tulipa käytetyksi marjat pois.
Hillapehmiö
- 0,5 l pakasterasia hilloja
- 2 rkl hunajaa
- 0,5 l turkkilaista jogurttia
Käytin purkkia sen verran mikrossa, että sisällön tohti laittaa blenderiin, säälin kaunista Kitchen Aidiani sen verran, etten laita sinne aivan jääkalikoita mielelläni. Blenderi murskasi marjat niin hyvin kuin pystyi, mutta kaikkihan me tiedämme nuo hillojen siemenet ja kuorikin tahtoo jäädä nähtäviksi hituleiksi. Puristin massan tiheän siivilän läpi niin, että siivilään jäivät kuorien palat ja murskautuneet siemenet. Sileää hillapyrettä tuli tästä määrästä noin 1,5 dl.
Huuhtelin blenderin kannun ja kaavin pyreen takaisin kannuun. Lisäsin sinne ensin lusikallisen hunajaa ja jogurtin. Blenderoin smoothien tasaiseksi ja maistelin hieman. Juoma tarvitsi lisää makeutta, joten lisäsin toisen lusikallisen hunajaa. Sen kanssa smoothiesta tuli sopivan makeaa. Tämän juoman tarjoan yövuorosta saapuvalle, aamiainen on muutenkin melkein valmis. <3
Juu, kyllä hilla on hilla. Meikäläinen oppi lapsena puhumaan opetellessa marjoista ensiksi hillan. Sen jälkeen mansikka oli mantikkahilla ja mustikka oli muttikkahilla.
VastaaPoistaJustiinsa niin! :D Ja kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa :)Oliko puolukkahillakin?
PoistaPuolukka taisi olla lapselle niin ärtsy, että pääsi armoihin vasta kielitaidon kehityttyä...
PoistaJoo, puolukka ei tainnut olla omakaan suosikkini lapsena. :)
Poista