Kaksi vuorotyötä tekevää ihmistä ei ole aina päivällisaikaan kotona yhtä aikaa, eikä meillä muutenkaan ole mitään erityistä pakkoa syödä aina samaan aikaan. Olemme vähän huithapeleita. Sitä en tiedä, miten paljon Antti kokkailee itselleen minun ollessani pois kotoa, mutta minä olen alkanut hieman tehdä ruokaa pelkästään itsellenikin. Se on kivaa, mutta jostain syystä saan silloin aikaan ihan hirveästi tiskiä, enemmän kuin kahdelle kokatessani. Melkein poikkeuksetta tulee tiskari täyteen, kun teen ruokaa vain itselleni. Mikähän siinäkin on?
Välillä on niitä päiviä, että teen ruokaa joko toiselle pojista, tai molemmille ja sitten on niitäkin onnenpäiviä, että kaikki kolme nuorta saapuu samana päivänä päivälliselle. Toisinaan minä tiedustelen, milloin he ehtisivät, välillä he itse kyselevät, että saisikohan täällä ruokaa, pääsisikö saunaan. Jos vain töitten puolesta onnistuu, minähän otan isommat padat ja pannut pantry II:sta ja alan suunnitella mitä söisimme.
Eilen oli tällainen onnenpäiväni. Minulla oli yövuorojen välinen lepopäivä, juuri minulle parhaiten sopiva puuhailupäivä. Menin töistä suoraan kauppaan, sain samalla ajettua vähän pitemmän matkan autollakin. Oli varmasti talven tähän mennessä kylmin aamu töistä päästessä, auton akulle teki hyvää hieman pitempi ajomatka. Olin jopa tehnyt kauppalapun, mikä on minulle harvinaista, minullahan on erinomainen muisti! Saavuin kotiin samalla ovenavauksella kuin Antti lähti töihin ja minulla oli hyvä suunnitelma, miten kaikki olisi valmista kello 17.23. Siihen aikaan Anttia saattoi odottaa saapuvaksi, hän tosin ajoi pihaan jo 17.22.
Sitruksinen vaahterasiirappilohi
- oikein iso norjalainen lohifile
- oliiviöljyä
- 1 sitruunan mehu
- 2 rkl soijakastiketta
- suolaa ja pippuria
- 3 rkl vaahterasiirappia
- 1 sitruuna viipaleina
- tilliä
- kuivattuja veriappelsiiniviipaleita
Ideaa tähän kalaruokaa otin kivasta Life Made Sweeter-blogista. Tosin tavoilleni uskollisena luin näköjään tarvikelistan noin puoliväliin ja osa mausteista jäi pois. Vaihdoin myös tumman sokerin vaahterasiirappiin. En tehnyt kasviksia samalla pannulla, vaan pelkästään lohifile pääsi uuniin. Mutta tuo alkuperäinen ohje näyttää tosi kivalta, kokeilkaa sitä!
Sekoitin ensin marinadin kalalle, siihen tuli loraus oliiviöljyä, sitruunan mehu, soijakastiketta ja vaahterasiirappia. Siivosin sitten kalasta rasvaisimman reunan pois ja nyppäisin pari ruotoa. File oli niin suuri, että se mahtui juuri ja juuri uunipellille kulmittain. Ripottelin lihapuolelle suolaa ja pippuria. Laitoin uunipellille ison palan foliota ja sen päälle leivinpaperiarkin ja kaadoin marinadin pellille. Nostin lohifileen marinadiin nahka ylöspäin ja annoin sen pötköttää siinä noin tunnin verran viileässä.
Kun oli aika paistaa kala, kuumensin uunin 200 asteeseen ja käänsin fileen toisinpäin, nahkapuoli alaspäin. Leikkasin sitruunan viipaleiksi ja sujautin viipaleita kalan alle leivinpaperin ja nahkan väliin. Lihapuolelle laitoin runsaasti tillisilppua ja drinkkejä varten kuivaamiani veriappelsiiniviipaleita. Niitä sattui olemaan purkillinen ihan siinä käden ulottuvilla, joten ajattelin katsoa kuinka niille kävisi uunissa.
Paistoin kalaa noin 30 minuuttia, file oli niin suuri ja pääpuolestaan niin paksu, että puoli tuntia oli juuri ja juuri tarpeeksi. Veriappelsiiniviipaleet saivat kivasti väriä uunissa ja tuoksu oli mitä houkuttelevin. Lohi oli ainakin minun mielestäni aivan täydellisen sopivan kypsää. En saanut siirrettyä filettä kokonaisena tarjoiluvadille sen suuren koon tähden, joten nostin sen vadille isohkoina paloina nahkoineen päivineen. Annoskuvia en ottanut, sillä olin niin emäntämoodissa, että keskityin vain ruoan saamiseen valmiiksi.
Perunamuusivinkki haudutuspadassa
Tästäkään ei ole kuvallisia todisteita, mutta olen vastikään huomannut kätevän keinon saada paljon valmista perunamuusia pysymään kuumana, vaikka aterialla olisi paljon muitakin komponentteja, uuni on varattu ja kattilat käytössä.
Kaksi tuntia ennen ruokailua tein suuren annoksen muusia valmiiksi isossa kattilassa, olin samaan aikaan kuumentanut suurempaa haudutuspataani valmiiksi ja laittanut sinne kunnon nokareen voita sulamaan. Kaavin kaiken valmiin muusin pataan ja tasoittelin pinnan. Laitoin padan lämpimänäpito-asetukselle ja siellä muusi pysyi hyvänä ateriaan asti. Se jopa hieman kuohkeutui ja padan pinnan ja muusin väliin syntyi hyvänmakuinen ohut kuori, josta pidin todella paljon. Tällä tapaa lisäkemuusia ei tarvitse tehdä viimeisenä, vaan saa aikaa muihin valmisteluihin, eikä muusia tarvitse lämmittää uudelleen ennen tarjoilua, jolloin se ei ole enää parhaimmillaan.
Muusin voisi sekoittaa ihan valmiiksikin padassa, jos ei välittäisi mahdollisesta pienestä padan pinnan naarmuuntumisesta sähkövatkaimella sekoittamisessa, tai sitten voisi tehdä muusin perunapusertimella. Minulla ei ollut niin suurella perunamäärällä aikaa alkaa käsin puristella perunoita, siksi tein muusin kattilassa valmiiksi. Lisään tämän vinkin CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään padan käyttövinkkejäni.
Porkkanat ja ruusukaalit jouluvivahduksella
- 10 porkkanaa
- 20 ruusukaalia
- 50 g voita
- 0,5 dl vaahterasiirappia
- 1 tl kanelia
- monta raapaisua kokonaisesta muskottipähkinästä
- suolaa ja pippuria
- timjamia
- kuivattuja veriappelsiiniviipaleita
Tämän lisäkkeen ajatus lähti Dinner at the Zoo-blogin haudutuspataporkkanoista. Näistäkään minulla ei ole kuvaa valmiina, mutta vakuutan, että olipa kiva lisäke. Näitä varten otin esille pienemmän Crock Potini, jonka pata lienee noin kolmelitrainen. Kuorin porkkanat ja leikkasin ne paloihin. Leikkasin ruusukaaleista kannat ja kuorin päällimmäiset lehdet pois, halkaisin kaalit kahtia. Sekoitin sulaan voihin vaahterasiirappia (tämän lisäkkeen takia vaihdoin lohiohjeen tumman sokerin vaahterasiirappiin, synenergy you know), kanelia ja muskottipähkinää, suolaa ja pippuria. Lisäsin muutamia veriappelsiiniviipaleita tähänkin. Niitä pitää kuivattaa lisää nyt kun veriappelsiineja vielä on saatavilla.
Nostelin porkkanapalat ja kaalipuolikkaat pataan ja ripottelin pinnalle tuoretta timjamia. Kaadoin kastikkeen päälle ja sekoittelin lusikalla. Puikkasin sekaan muutaman kuivatun veriappelsiiniviipaleen. Laitoin padan high-asetuksella töihin. Porkkanoiden sanottiin kypsyvän noin kolmessa tunnissa, kaalit eivät tarvitsisi ihan niin paljon aikaa, mutta ei se niin nokonuukaa. Lohen ollessa valmis, olivat porkkanat ja ruusukaalitkin kypsiä. Ai miten kiva tuoksu padasta nousikaan, siirappi ja kaneli, appelsiini, muskottipähkinä ja timjami, hyvä setti. Tämäkin joutaa Crock Pot-välilehdelle.
Kun etsin vihanneksille ohjeita haudutuspadassa tehtäväksi, niissä suositeltiin sitä, että noin yhtä kovia vihanneksia ja kasviksia tehdään yhdessä. Maken järki, kuten nuorisolla oli tapana sanoa. Ei niin, että laitetaan porkkanaa ja pinaattia samaan pataan yhtä aikaa. Jossakin ruokalajissa se passaakin ihan hyvin, että ainekset kypsyvät eri tahtiin, mutta lisäkeruoassa ei ole kivaa, jos joku on ihan muusina ja toinen vasta parahultaisen kypsä. Porkkana ja ruusikaali olivat just ja just riittävän samanhenkisiä.
Jälkiruoka ansaitsee huomenissa oman postauksensa. Eilinen oli viikkoni kohokohta, koko perhe koolla, paljon iloista juttelua, naurua, kuulumisten vaihtamista. Tunnetta siitä, että edelleen olemme perhe, vaikkemme asu kaikki enää yhdessä. Perhepäivällinen torstaina on ihan yhtä kiva kuin perinteinen sunnuntaipäivällinenkin.
 |
| Tämän talven jäälyhtymuotia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti