Kylmää ja kuumaa

Leivoin eräänä pakkaspäivänä tällaisen kakun, siitä tuli kylmä ja kaunis, ohje on yksinkertainen. Sommittelin juuri vielä elossa olevia tulppaaneja kakkuvuokaan ja kaadoin päälle vettä. Paistoin  kakkua ulkona pakkasessa niin kauan, että se jäätyi. Kumosin vuoan tiskialtaaseen ja annoin hetken aikaa asettua, pian saatoin nostaa kakkuvuoan pois. Todellisuudessa kaadoin päälle hieman kuumaa vettä, jolloin vuoka irtosi ja kakku kalahti altaan pohjalle. Tätä kakkua ei voi syödä, mutta sen keskelle voi laittaa kynttilän ja saa ulos portinpieleen kauniin jäälyhdyn. Jos sattuu olemaan tulossa suojasää, lyhty on erilainen joka päivä, kunnes se sulaa  ja lopuksi vettyneet kukat voi nostaa kompostiin. Meillä lyhty on takametsän kiven päällä, siellä eivät kukanvarret haittaa ketään, vaikka unohtuisivat sinnekin.

Eilen leivoin myös tähdenlentopiirakan, joka täytti montakin tarvetta. Sillä täytti vatsan Paris-Nizza- ja Tirreno-Adriatico-kisoja katsoessa ja loput syömme töissä lounaana. Samalla tulin jatkaneeksi viime viikot hieman taka-alalla ollutta haastetta. Nyt jatkui taas #suurikeittokirjahaaste, jonka Minna-kuitetekee aloitti viime kesänä. Tarkoitus on tehdä ruokaa ainakin yhden ohjeen mukaan jokaisesta omistamastani keittokirjasta. Siinä sitä on sarkaa, onneksi haasteella ei ole takarajaa. 

Tähdenlentopiirakan pohjan ohjeen otin Michel Rouxin Piirakkakirjasta. Minulla on ollut se jo vuosikausia ja näytti siltä, että ainakin vuonna 2011 olen valmistanut piirakkapohjan kirjan ohjeen mukaan. Sivu oli hieman jauhoinen siltä kohdalta ja olen laittanut sinne muutaman merkinnän ihan kynälläkin. Kirjassa on laajalti ohjeita erilaisiin leipomuksiin ja sitä selatessa tulee tunne, että jätänpä erilaiset ostotaikinat kauppaan. Ainakin siihen asti, että taas kerran on kiire tai laiskuus. Mutta vaikeaa piirakkataikinan tekeminen ei ole, eikä se vielä paljon aikaakaan.  

Tähdenlentopiirakka

Pohja

• 250 g vehnäjauhoja
• 150 g voita
• 1 kananmuna
• 1 tl suolaa (jätin pois, käytin saarenmaalaista runsassuolaista voita)
• pieni hippu sokeria
• 1 rkl kylmää maitoa

Jauhot mitataan kulhoon ja mukaan lisätään kylmä, kuutioiksi leikattu voi, kananmuna, suola ja sokeri. Seosta aletaan työstää sormenpäillä niin, että hierotaan voinokareisiin jauhoja tai toisinpäin, kuinka vaan. Aluksi tuntuu, ettei tästä tule yhtään mitään, mutta kyllä se voi alkaa sieltä antautua jauhoille tai toisinpäin. Tarkoitus on saada aikaan hiekanmurua muistuttava rakenne. Homma on myös tarkoitus tehdä melko nopeasti, ettei voi lämpene liikaa, vaan jää hienoisiksi voiliuskeiksi jauhoihin. Tällä saavutetaan lehtevyyttä ja mehevyyttä taikinaan. Kun muruseos on saatu aikaan, lisätään mukaan tilkka kylmää maitoa ja uskomattoman pieni määrä auttaakin siihen, että massasta saa kaksin käsin muotoiltua kiinteän taikinan. Sitä työstetään muutaman kerran keskeltä reunoille päin, jolloin rakenteesta tulee yhtenäinen taikina. Se taputellaan pyöreäksi palloksi, kääritään kelmuun ja laitetaan kylmään ainakin puoleksi tunniksi. Tiiviiseen rasiaan pakattuna taikina säilyy viikonkin kylmässä ja on myös hyvin pakastettavissa. 

Uuni kuumennetaan 180 asteeseen ja levännyt taikina otetaan jääkaapista ja joko kaulitaan käytettävän vuoan muotoiseksi tai taputtellaan sormin vuokaan suoraan. Minä käytin noin 20 senttistä, korkeareunausta lasivuokaa. Taikina riittää oikein hyvin myös reunoille. Myös irtopohjavuoka sopii hyvin. Pohjaan pistellään muutama reikä haarukalla tai kalapiikillä ja laitetaan pohjan päälle leivinpaperista leikattu vuoan muotoinen, mutta hieman suurempi palanen. Pohjan päälle kaadetaan piirakkapainoja ja levittellään ne tasaisesti, niiden tarkoitus on estää pohjan nouseminen keskeltä esipaistamisen aikana, samoin reunojen valumisen minimointi. Jos sinulla ei ole varsinaisia keraamisia piirakkapainoja, tähän tarkoitukseen käyvät hyvin kuivat herneet tai riisi. Niitä voi pitää purkillisen ihan tätä käyttöä varten aina saatavilla. Leivinpaperi estää niiden rasvoittumisen ja jäähdyttyään ne voi kaataa takaisin purkkiin myöhempää uutta käyttöä varten. 

Pohjaa esipaistetaan ensin painojen kanssa 15 minuuttia. Vuoka nostetaan pois uunista ja painot siirretään pois varovasti paperin reunoista nostaen ja jätetään jäähtymään. Jos piirakkapohjan keskusta on kohonnut uunissa, sitä voi varovasti painaa joustavalla lastalla tai nuolijalla. Pohjan paistamista jatketaan ilman painoja vielä viisi minuuttia. Pohja otetaan pois uunista ja lämpöä lisätään 200 asteeseen.

Täyte

• muutama suikale entrecôtejämiä perjantain päivälliseltä
• muutama perunanpuolikas kuutioiksi leikattuina samalta aterialta
• 6 kirsikkatomaattia halkaistuna
• puolikas punasipuli
• 1 kevätsipuli
• 6 vartta broccoliinia
• 2,5 dl kermaa
• 3 kananmunaa
• paljon raastettua parmesaania
• suolaa ja pippuria

Kun pohja on paistumassa, valmistellaan täytteet. Tähän käyvät erilaiset tähdenlennot, mitä sattuu olemaankaan kaapissa. Voi käyttää kinkkukuutioita, erilaisia kasviksia, juustoja ja mausteita aivan oman mielen mukaan. Minulla oli perjantain päivälliseltä muutama suikale entrecôteta ja perunapuolikkaita, leikkelin ne pienemmiksi paloiksi. Samoin halkaisin muutamia todella pehmeiksi ehtineitä kirsikkatomaatteja ja silppusin aamiaiselta jääneen punasipulin puolikkaan ja yhden kevätsipulin. Broccoliineista siivosin pois puisevammat varret ja jätin kukinnot odottamaan. Sekoitin yhteen kananmunat ja kerman, raastoin mukaan parmesaania ja maustoin tasaiseksi vispilöimäni massan suolalla ja pippurilla. 

Pohjan esipaistamisen ja hetkellisen jäähtymisen jälkeen kaikki täytteet ripotellaan pohjan päälle mahdollisimman tasaisesti ja kerma-kananmunaseos kaadetaan pinnalle. Pinnalle voi vielä raastaa lisää parmesaania ja piirakka nostetaan uuniin paistumaan 200 asteeseen noin 40 minuutiksi. Loppupuolella piirakka kannattaa peittää leivinpaperilla, jos pinta alkaa näyttää liian ruskettuneelta, mutta kerma-kananmunaseos ei ole vielä hyytynyt. 

Tämän piirakan on viisainta antaa jäähtyä melkein huoneenlämpöön ennen leikkaamista, täyte ehtii vetäytyä sopivasti. Emmehän me malttaneet, joten täyte oli hieman kosteaa vielä syödessämme, mutta maku oli mitä parhain. Sinne menivät niin pihvipalat, perunat kuin käyttöä kiljuvat kasviksetkin. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot- ja #suurikeittokirjahaaste-välilehdille.