Keittiöpeikko-osastoa – hanhenkaulat

Viime vuoden Portugalin reissun lopulla lautasillemme ilmestyi jotain pelottavaa. Olimme Praia da Zambujeira do Mar-nimisessä kylässä ja tilasimme kalaravintolassa merenelävävadin kahdelle. Siinä oli semmoinen omituinen möykky, joka näytti siltä, että se voisi lähteä kipittämään pitkin pöytää ihan milloin vain. Kyseessä olivat siimajalkaisiin kuuluvat hanhenkaulat. Ei se lähtenyt liikkelle ja tarjoilijan piti kehottaa minua pontevasti maistamaan, lähes pakottaa. Enkä minä tykännyt. Makuelämys oli kuin suolainen, sitkas nallekarkki. Mutta olin ihan iloinen, että olin kuitenkin nähnyt lähietäisyydeltä tämänkin herkuksi mainitun merenelävän. 

Tämän vuoden reissulla olin ihan varma, etten halua syödä hanhenkauloja, mutta niinpä niitä vain ilmestyi taas eteeni, kun olimme Penichessä reissun puolivälissä. Söimme hyvässä kalaravintolassa taas merenelävävadin kahdelle. Siinä hanhenkaulat olivat paljon paljon parempia kuin edellisellä kerralla ja minun piti muuttaa mieleni niiden suhteen. 

Lagosissa pääsiäisen vietossa näimme hanhenkauloja kauppahallin kalatiskissä. Emme suoriltaan niitä kuitenkaan ostaneet, sillä emme olleet silloin vielä nähneet millainen keittiö meillä olisi käytössä viikonlopun ajan. Keittiö oli ihan auttava, joten pyhien aikana kävimme uudelleen kauppahallissa ja ostimme kaksi kourallista hanhenkauloja ja pari isohkoa tiikerirapua. Olimme luulleet, että  hanhenkaulat olisivat kalliimpiakin, mutta yhdessä noiden rapujen kanssa ne maksoivat vain 8 euroa. 

Lankalauantaina sitten otimme ja kokkasimme tämä keittiöpeikon. Olimme saaneet kuulla Penichen ravintolan tarjoilijalta, miten hanhenkaulat kannattaa valmistaa. Googlasin hieman lisäinfoa ja niillä tiedoin mentiin. 

Merenelävävati kahdelle reissuolosuhteissa

• 2 kourallista hanhenkauloja
• 1 litra vettä
• 1 laakerinlehti
• 70 g suolaa (ei ollut vaakaa, mutta kaadoin ihan julmetusti suolaa keitinveteen)
• 1 rl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 kevätsipulia
• iso ripaus kuivattua tomaattia
• 2 suurta tiikerirapua  halkaistuna ja suolistettuna, päät poistettuna
• loraus valkoviiniä
• suolaa ja pippuria
• salaatinlehtiä
• pieniä punaisia ja kumatotomaatteja
• tuoretta korianteria
• limemehua ja limelohkoja
• vaaleaa leipää viipaleina

Hanhenkauloja varten keitimme vettä kattilassa ja suolasimme veden tanakasti. Jätimme veden poreilemaan siksi aikaa, että valmistimme ravut. Antti halkaisi ravut, poisti niiden päät ja suolet. 

Sulatin pannulla voin ja lisäsin mukaan oliiviöljyn, kevätsipulisilpun ja kuivattua tomaattia, se on yleinen mauste Portugalissa, pitää hamstrata sitä kotiinkin. Lisäsin pannulle lorauksen valkoviiniä ja ravut kuori alaspäin. Kallistin pannua ja lusikoin voista viinilientä rapujen päälle. Hetken päästä käänsin ravut leikkuupinta alaspäin pannulle. 

Kun ravut alkoivat olla kypsät, Antti kypsensi hanhenkaulat. Hän laittoi ne kiehuvaan, suolaiseen veteen minuutiksi ja laittoi sitten virran pois kattilan alta. 

Minä paahdoin rapujen kanssa samalla pannulla leipäviipaleita ja nostin kypsät ravut leipien päälle, etteivät ne menisi ylikypsiksi. 

Olimme asetelleet vadille salaatinlehtiä ja pieniä tomaattipuolikkaita kehäksi. Keskelle nostimme nipun hanhenkauloja ja reunolle salaatin päälle ravunpuolikkaat ja leipäpalat, tuoretta korianteria ja limelohkoja. Ravuille pyöräytimme vielä hieman suolaa, pippuria ja ripotimme loput korianterisilpun, joka oli jäänyt toissapäiväiseltä simpukkapastalta. 

Hanhenkaulat olivat oikein onnistuneita, ne napsahtivat hyvin irti ja maistuivat suolaisen merellisiltä, mutteivat olleet ollenkaan sitkeitä. Ne olivat yhtä hyviä kuin Penichen ravintolassa. Tiikeriravutkin olivat hyviä, niitä olisi voinut olla pari lisääkin, mutta salaatin ja leivän kanssa ruoka riitti meille kahdelle oikein hyvin.

Lisää postauksen CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikot-välilehdelle, jonne kerään pelottavia raaka-aineita ja valmistutapoja, onnistuivat ne tai eivät.