Parempi myöhään kuin ei silloinkaan

Kuvan ginuine ei liity tapahtumiin.

Minä en ole tehnyt ikinä yhtään Batman-kakkua tai sellaista mistä törröttää Veikka Gustafsson-nukke. En sen puoleen ole järjestänyt koskaan varsinaisia teemasynttäreitäkään. Eivät ne onneksi olleet muotiakaan, kun poikaset olivat pieniä. Ostin monta pussia sipsejä ja tein avuttoman näköisen kakun. Hodarit olivat kova sana ja pienet karkkipussit, joita pikkupojat saattoivat piilottaa taskuihinsa ja viedä kotiin, kumpiakin. Juhlien jälkeen kaikki kulhot ja tarjottimet olivat tyhjät. Siitä päättelin, että synttärit olivat riittävän elämykselliset. Tosin siivotessa sipsejä ja niitä kierteisiä suikeronaksuja löytyi vielä pieni kompostikupillinen joka huoneesta, jonka ovea ei oltu suljettu tiukasti. Oi niitä aikoja. 

Vaikka poikien lapsuusvuodet ovat jo takana, olen silti tehnyt aina syntymäpäiväkakun. Paitsi kaksi vuotta sitten, kun olin caminolla ja tänä vuonna, kun olin matkalla esikoisen synttärinä. Sitä en muista enää miten heidän armeija-aikanaan tein. Mutta vannon, etten vienyt/lähettänyt kakkua Kajaaniin. Tänä vuonna synttärikakun aika on huomenna, pari viikkoa myöhässä. 

Jatkan samalla #suurikeittokirjahaaste-projektia, joka tulee pian vuoden ikään. Ku ite tekee-Minna aloitti haasteen viime kesänä ja tarkoitus on kokata ilman ajallista takarajaa jokaisesta omistamastaan keittokirjasta ainakin yhden ohjeen mukaan. Minulla haaste on minuksi hyvällä mallilla, tämä on haasteen 23. osuus. Tällä kertaa otin ohjeen kirjasta Ruokatorstai leipoo. Minulle tuli mieleen, että taisin saada tämän arvostelukappaleena aika kauan sitten, enkä tullut kirjoittaneeksi siitä mitään. Hyi minua. 

Otin kirjasta aivan perusohjeen täytekakkupohjaan. Samanlaisia olen tehnyt ennenkin, mutta hyvä kakkupohjaohje on aina paikallaan.

Kuuden munan kakkupohja

• 6 kananmunaa
• 3 dl sokeria
• 1 dl perunajauhoja
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl jauhettua vaniljaa (oma lisäykseni)

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota 25 senttinen kakkuvuoka. Minä käytin neliskanttista irtopohjavuokaa, johon viritin leivinpaperin. Vuoka on tosi hyvä, sillä saa tehtyä hyydytettävät kakut myös. Leivinpaperin saa pysymään kaukalon muotoisena, kun kiinnittää kulmat paperiliittimillä. Niillä ei nykyään ole oikein paljon muuta käyttöä, kun kaikenlaisten paperien tarve on vähentynyt niin paljon, mutta purkillinen liittimiä voi olla keittiön laatikossa tätä tärkeää käyttöä varten. Voi uudelleenkäyttääkin, eivät ne mene uunissa miksikään.

Vatkaa kananmunat ja sokeri tukevaksi vaahdoksi ja lisään vaahtoon siivilöidyt jauhot, leivinajauhe ja vanilja. Sekoita vain sen verran, ettei taikinassa ole jauhopaakkuja. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista kakkua noin 50 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla siinä kolmen vartin tietämillä. Jos tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä. Mikäli taikinaa tarttuu tikkuun, paista vähän lisää ja kokeile taas. 

Jäähdytä kypsää kakkua jonkun aikaa, minkä nyt maltat ennen kuin kumoat sen. Tästä tulee hyvin kolme kerrosta ja sitten vain pitää miettiä mitä moussea taikka parempaa panaania laitetaan väleihin ja miten koristellaan. Oikeasti en tee moussea, eikä esikoisen kakussa missään nimessä saa olla banaania. Enköhän minä huomenna jotain keksi. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haastepostaukset. 

Se saatoin olla minä, joka painoi kakun pintaan reiän sormellaan....

Ruokatorstai leipoo-kirjasta sen verran vielä, että se on todella pätevän oloinen kirja. Mutta niinhän Hesarin Ruokatorstain ohjeet yleensä ovat. Kuvat ovat kauniita, eikä kirja ole liian laaja. Ei ole kymmentä eri kakkupohjaohjetta, löytyy kirjan julkaisun aikaan trendikkäitä kakkuja, kuten red velvet ja muutenkin kirja on sellainen, että siihen tulen tarttumaan myöhemminkin, enkä asettaakseni sitä kierrätyspinoon.