Se viimeisenä paistettu, mutta ensimmäisenä syöty! |
Tänään aurinko on paistanut mahtavasti. Söimme päivällisen ulkona ja saatuamme tiskit koneeseen ja ruoanloput pakattua minun huomiseksi työlounaakseni, alkoi makeahammastani kolottaa. Niin käy usein matkoilla ja niiden jälkeen. Reissuilla tulee syötyä jälkiruokia tavallista useammin. Meillä ei ole tällä hetkellä oikein mitään valmista makeaa, ei suklaata, eikä kakkuja tai keksejä. Kurkkupastilleja kevään flunssailun jäljiltä on, mutta ne eivät nyt kelvanneet. Halusin lettuja ja lettuja sain. Kun ihan itse paistoin. Blogissa ei ollutkaan muurinpohjalettujen lisäksi kai yhtään tuikitavallista lettuohjetta. Nyt on.
Tuikitavalliset letut (noin 10 kpl)
- 3 kananmuna
- 6 dl maitoa
- 3 dl vehnäjauhoja
- 2 rkl sokeria
- ripaus suolaa
- 25 g sulatettua voita taikinaan ja jonkun verran paistamiseen, ei saa nuukailla
Mittaa kaikki ainekset paistamisvoita lukuunottamatta blenderin kannuun ja anna koneen tehdä työ. Jos sinulla on aikaa/kärsivällisyyttä, anna taikinan turvota puolisen tuntia, mutta jos olet kuin minä, ala heti paistamispuuhiin. Kuumenna pannu ja sulata sillä nokare voita. Kaada pannun koosta riippuen sen pohjan peittävä määrä taikinaa kuumalle pannulle ja kallistele pannua sen verran, että taikina leviää kunnolla reunoja myöten. Kun letun pinta alkaa olla hyytynyt, käännä se lastalla ja paista toistakin puolta hetkinen. Kasaa letut lautaselle pinoon ja kun kaikki on paistettu, tarjoa ne haluamiesi lisukkeiden kanssa. Meillä oli hillopurkkien pohjia, Dronninholmin kirsikkahilloa, Põltsamaan mansikkahilloa ja joku jäätelöpaketin loppu. Emme jaksaneet kaikkia kymmentä lettua syödä, mutta arvelen niiden katoavan tuolta lautaselta kertakäyttösuihkumyssyn alta kyllä illan ja huomisen aikana.
Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, sillä letut kuuluvat ilman muuta samaa perheeseen.
Kertakäyttösuihkumyssy - loistava niksi! Meillä on tiedossa lettuja, kun se crepsit on vanhemman apukokin ranskan läksynä ;) Aika kiva läksy minusta. Ohje on ranskan kirjassa.
VastaaPoistaHeh, meillä kun esikoinen luki ranskaa viitosluokalta alkaen, siellä oli ihan ensimmäisissä kappaleissa Ranskassa tarpeellinen sana, jonka minäkin opin ja yhä muistan. Koiranpaska. Piti oikein mennä katsomaan, kun poika sanoi, että äiti minun pitää oppia huomiseksi koiranpaska. Ja niin pitikin. Mutta asiaan: letut ovat hyviä!
Poista