Atomeiksi haudutettua kanaa

Pollo alla cacciatora oli tavoitteena, mutta aika tavallinen kanakastike tästä tuli, saatoin jopa hauduttaa liikaa, sillä muutenkin nopeasti kypsyvät broilerin sisäfileet hajosivat haudutuspadassa melko täydellisesti. En saanut ruokaan niin syvää tomaatin väriä, kuin toivoin, mutta makua oli yllin kyllin. 

Kanaa haudutuspadassa

• oliiviöljyä
• 400 g broilerin sisäfileitä
• 1 punainen paprika
• 1 keltainen paprika
• 1 sipuli
• 5-6 pientä valkosipulinkynttä
• 2 suurta tomaattia
• 1 tölkki säilöttyjä luumutomaatteja
• kourallinen kuivattuja pieniä sieniä
• lehtipersiljaa
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 dl kuivaa roseviiniä (ei ollut punaviiniä käsillä)
• 0,5 dl kermaa
• parmesaania
• kaverina pastaa

Olin aamulla hieman laiskalla päällä yövuoron jälkeen, enkä viitsinyt käyttää aineksia pannulla, vaan ladoin ne kaikki pienempään haudutuspataan, toki pastaa lukuunottamatta. Kerma ja persilja tulivat myös mukaan vasta lopussa. Sekoittelin ainekset käsin kauhomalla ja laitoin padan töihin high-asetuksella. Muutamia tunteja myöhemmin sekoittelin pataa kunnolla, että luumutomaatit hajosivat. Laitoin padan low-asetukselle ja annoin sen jatkaa hommia vielä pari tuntia. Noin kuuden tunnin jälkeen broilerin sisäfileet olivat muuttaneet olomuotoaan aika nyhtöisiksi ja sekoitin mukaan lorauksen kermaa. 

Keitin kaveriksi yhden pastapakkauksen loput. Mieleni teki avata uusi paketti suurta simpukankuoren muotoista pastaa, mutten antanut lupaa itselleni. Annokseen lusikoin kastiketta pastan päälle ja ripottelin pinnalle persiljaa ja ohuita parmesaanilastuja. Söin niin innokkaasti, että roiskuttelin punertavaa kastiketta en vain omalle paidalleni, vaan Antinkin paidalle. Onneksi hänen paidassaan oli juuri painatus sillä kohtaa ja punaiset pilkut sai pyyhittyä pois. Note to self: Ei pitkää pastaa treffeille. Jos siis menisin treffeille.

Minulla oli kiva mocktail ruokajuomana lemonadea, minttua, paljon jäitä, tuoretta sitruunaa
 ja kuivattua appelsiinia ja limeä ohuina viipaleina. 

Giro d'iltalian kahdestoista etappi oli vailla mäkiä, siis kirimiesten erikoispätkäksi räätälöity etappi Osimosta Imolaan. Etapin pituus oli 214 km, joten sai siinä kampi pyörähtää eräänkin kerran. Kun matkaa oli noin 30 km, alkoi sataa vettä oikein huolella, se aina kylmää sydäntä, että pysyvätkö ajajat pystyssä. Aluksi näytti siltä, ettei tulekaan massakiriä, mutta tuli siitä sittenkin, ainakin puolimassakiri. Voittajaksi rynni Sam Bennett ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Simon Yates. Alkaa tuntua siltä, että hänestä leivotaan kisan viimeisenä päivänä Giron tämän vuoden voittaja. Mutta ans kattoo nyt kuitenkin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki atomeiksihauduttamisohjeemme.