Tänään illalla alkava lomaseni sijoittuu juuri sopivaan aikaan ajatellen CampaSimpukan kahdeksatta Ranska-haastetta, sillä Tour de France käynnistyy huomenna. Katselimme eilen joukkueiden esittelyt Eurosportilta ja nyt ei ole suosikeista puutetta. Post-alberto-ajan suosikkiorpouteni on päättymässä.
Tour de France vaatii monta suosikkia. Täytyy olla kirisuosikki, mäkisuosikki ja tietysti kokonaiskilpailun suosikki. Nuorten kilpailun suosikkia en valitse, ettei olo tunnu liian tätimäiseltä. Toki kaikki kilpailijat ovat minuun verrattuna niin nuoria, ettei tätimäiseltä fanitukselta voine välttyä.
Kirisuosikin paikalle on neljä ehdokasta. Peter Sagan (yhtä velmuna kuin ennenkin), Mark Cavendish (jolle toivon kolareiden välttämistä enemmän kuin kenellekään muulle), Andre Greipel (sympaattinen Gorilla) ja Marcel Kittel (tukkajumala) pitävät huolta, että massakirit ovat jännittäviä. Nacer Bouhanni ei jostain syystä päässyt joukkueeseen, vai eikö halunnut, mutta tämä kuumakalle puuttuu tourilta tänä vuonna. Mukana on muitakin kirien erikoismiehiä ja joka vuosi etappeja voittaa joku uusi lahjakkuus, niinhän sen pitää ollakin.
Mäkisuosikkius sekoittuu kokonaiskilpailun suosikkiuteen, sillä suurten ympäriajojen voittaja ei koskaan voi olla kirimies, mutta mäkiajaja se voi olla. Henkilökohtainen mäkisuosikkini valinta on vielä kesken, mutta ainakin Nairo Quintanan mäkietapin voitto saisi minut iloiseksi.
Kokonaiskilpailulle toivon tälle vuodelle vähän uutta käsikirjoitusta, ei sitä samaa, että 5-10 ensimmäistä etappia Chris Froome leikkii, ettei hänellä oikein kulje ja sitten tikkaa ensimmäisen vuoren laelle jättäen muut taakseen ja johtaen sitten loput kilpailusta niin, ettei muilla ole nokan koputtamista. En osaa sanoa mistä omituinen antipatiani Froomea kohtaan johtuu. Hän eittämättä on tämän hetken paras ammattipyöräilijä, eikä helpolla löydä urheilijaa, joka olisi olemukseltaan enemmän amiable, kun Jane Austenkin sanoo. No ei Froomesta, mutta miehestä, joka on miellyttävä. En ota kantaa tähän pitkittyneeseen doping-epäilyn vatvomiseen, antaa hevosten murehtia, niillä on isommat päät.
 |
| Siinä he ovat kummatkin viime vuoden Vueltassa, Alberto ja Chris |
Jollei vielä tullut selväksi, en toivo ensisijaisesti Chris Froomen voittoa, olen vieläkin hieman käärmeissäni siitä, miten Girossa kävi toukokuussa. Minun suosikkilistani ykkösenä on Nairo Quintana, joka on niin selvä introvertti kuin olla ja voi ja jo sen tähden suhtaudun häneen myönteisesti. Nairo ei osallistunut Giroon tänä vuonna, eikä muutenkaan ole juuri osallistunut tämän kauden Euroopan kisoihin, joten hänen kisakuntonsa on arvoitus. Hänelle toivon menestystä niin mäkietapeilla kuin kokonaiskilpailussakin.
Toisena voittajasuosikkinani on Tom Demoulin, vaikka hän nappasikin Giron voiton Nairon nenän edestä viime vuonna, silloin kiukuttelin asiasta täysin tarpeettomasti, mutta perusteellisesti. Jollei Nairo tai Tom hoida tätä hommaa kotio, niin sitten sen voisi hoitaa Vincenzo Nibali, mikä ei taida olla tänä vuonna ihan realistinen toive. Mutta saahan sitä toivoa. Luultavasti tässä käy niin, että Parisiissa voittajan pallille nousee jälleen Mr Amiable ja jotta vuosi olisi kaikin puolin poikkeuksellinen, hän tekee sen vielä Vueltan päätteeksikin. Mutta ei mennä asioiden edelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti