Karpaloita camembertissa

Vuonna 2012 teimme viimeksi paistettua valkohomejuustoa ja ilmeisesti olimme silloin niin höveleitä valkosipulin kanssa, ettei kyseistä herkkua ole sittemmin tehnyt mieli. Ostimme pienen kiekon camembertia viime Viron matkalta ja nyt sen päivämäärä alkoi ahdistella sen verran, että tänään paistoimme taas valkohomejuustoa. Nyt jätimme valkosipulin kokonaan pois ja tilalle tulivat karpalot ja portviini. 

Karpaloita camembertissa

• kiekko camembert-juustoa, koko sen mukaan miten suuria juustonystäviä on paikalla ja kuinka monta
• rosmariinia
• karpaloita
• valkoista portviiniä

Juuston voi paistaa uunissa, mutta me teimme sen kaasugrillissä kannen alla yläritilällä. Ei huvita kuumentaa uunia sisällä, vaikka aivan upouusi uuni onkin viimein käytössä. Kuumensimme grilliä niin, että kannen lämpömittari näytti noin 200 astetta. Otin juuston pois pahvilaatikostaan ja irrotin muovikääreen. Laitoin juuston takaisin pahvikotelon alaosaan. Leikkasin juuston pintaan salmiakkikuvioita ja pistelin viiltoihin jäisiä karpaloita ja pieniä rosmariinioskia. Lorautin pikkuisen portviiniä päälle. 

Laitoimme juuston peltilautasella grillin yläritilälle noin 15 minuutiksi. Hieman juustoa saattaa paeta rasiasta, sen takia peltilautanen on tarpeen, ettei joutuisi siivoamaan grilliä. Kun juusto oli pehmentynyt ja alkoi tuoksua, laitoimme kaasun pois ja jätimme juuston kannen alle vielä hetkeksi. Leikkasimme patonkia viipaleiksi ja avasimme pullo Cremantia, sillä huomenna on vapaapäivä ja tänään oli jännittävä etappi Tour de Francessa. 

Ehdimme katsoa etappia tallenteelta vasta illempana. Etappi oli pitkä, yli 200 km mittainen ja siinä oli vuoria yllin kyllin, nyt oltiin jo Pyreneillä, jotka ovat tietysti suosikkivuoreni ihan heittämällä, enhän muita vuoria olekaan jalkaisin ylittänyt. Etapin alussa oli välikohtaus, jossa maanviljelijät olivat siirtäneet heinäpaaleja keskelle tietä reitin varrella. Mikäli oikein ymmärsimme, poliisit olivat häätäneet mieleosoittajia pois kyynelkaasulla, mitä olikin sitten leijunut kilpailijoidenkin silmiin ja heillä tuli tietysti siitä itku. Kilpailu piti pysäyttää siksi aikaa, että ajajat saivat huuhdottua silmiään ja tilanne rauhoittui. Kisa jatkui ensin etuauton takana tasavauhtia ennen kuin pääsi vauhtiin uudelleen. Matkaa maaliin oli tuolloin vielä noin 180 km. 

Philip Gilbert kippasi kivikaiteen yli kurvissa aivan hirveän näköisesti, mutta hetken päästä hänet nähtiin jo istumassa kaiteella lääkärien tutkiessa häntä ja mekaanikkojen hänen pyöräänsä. Sitten hän näytti kameralle peukkua ylös ja jatkoi matkaa. Olen kyllä ihmeissäni näistä ihmisistä, jotka aina vaan pystyvät kokoamaan itsensä ja jos fyysiset vammat eivät estä, he vain jatkavat. 

Etapin voittajaksi ajoi Julian Alaphilippe. Adam Yates oli jo kärjessä, mutta hän kaatui laskussa ja Julian meni ohitse. Pääjoukko saapui maaliin melkein 10 minuuttia  myöhemmin ja sen mukana varmistui, että kilpailun johdossa jatkaa Geraint Thomas ja toisena on Chris Froome. 

Vaikka eilen oli lepopäivä, kotoinen pyöräilijäni otti pientä osumaa Toyotaan ja Pinarello ja kypärä menevät vaihtoon. Suosittelin sairaalareissun jälkeen Antille uudeksi harrastukseksi vaikka postimerkkien keruuta, tosin se on hänen vanha harrastuksensakin. Nykyään olisi kaikkia kivoja muumimerkkejäkin. Voi olla, ettei hän suostu.