Epäonnistumisen nielemiseen menee todistettavasti kolme vuotta – flan

Nyt on tullut todistetuksi, että pettymys ja nolostus haihtuu kolmessa vuodessa. Elokuussa 2015 yritin tehdä tätä Espanjassa hyvin tavallista jälkiruokaa, mutta se päättyi munakokkelimaisen sörsselin joutumiseen kompostiin ja suureen nolostukseen. Tein silloin korvaavaksi syötäväksi erittäin matalan kynnyksen tapaksia ja päätin, etten ihan äkkiä kokeile flania. 

Nyt uskalsin taas kokeilla. Otin ohjeen täältä. Flan eroaa muista maitopohjaisista vanukkaista siinä, että siihen tulee karamellikastike astian pohjalle ja tarkoitus on kumotessa saada kastike leviämään tasaisesti vanukkaan päälle. Joissakin lukemissani ohjeissa flan syötiin astiasta suoraan ja se näytti aivan crème brûléelta, joten sellaista ohjetta en nyt kelpuuttanut. Halusin nimenomaan onnistua kumoamisessa, joka pannacottankin kanssa on joskus ongelmallista. 

Tämä ohje oli melkoisen suuri, olisin voinut kaataa annosvuokani täydemmiksikin, nyt annokset jäivät  melko pieniksi, mikä toisaalta oli ehkä ihan hyvä. Ei makeaa mahan täydeltä, vai mikä se kansanviisaus onkaan ihmisten luontaisten mielitekojen hillitsemiseen luterilaisessa hengessä? Kirjaan määrät kuten ohjeessa, mutta korostan, että joko tästä olisi voinut tehdä kahdeksan tai kymmenenkin pienehköä annosta tai sitten kuusi suurempaa. 

Flan niin ettei tarvitse enää nolostella

• 300 g sokeria (200 g karamellikastikkeeseen ja 100 g vanukkaaseen)
• 3 viipaletta kuivattua appelsiinia (oma lisäykseni)
• 4 kananmunaa
• 5 dl maitoa
• 2 tl vaniljatahnaa

1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. 
2. Ota esille sen kokoinen uunivuoka, johon hyvin mahtuvat käyttämäsi annosvuoat. Laske vuokaan niin kuumaa vettä, kuin hanasta tulee. Vettä tulee olla noin puoliväliin annosvuokien reunoja. 
3. Laita paksupohjainen kattila kuumenemaan ja kaada siihen 200 g sokeria. Minun lisäykseni olivat kolme kuivattua appelsiiniviipaletta tuomaan sitruksista vivahdetta kastikkeeseen.
4. Seuraa sokerin sulamista haukkana, sekoittele hieman, mutta varo roiskeita. Sula sokeri on tosi kuumaa. Sokeri sulaa noin 10 minuutissa ja alkaa pian muuttua ruskeaksi, varo polttamasta sitä. Kun sokeri palaa, ruskeaan liemeen ilmestyy mustia pilkkuja ja se alkaa haista kärähtäneeltä. Kastikkeen on tarkoitus olla vaaleanruskeaa. 
5. Sammuta virta kattilan alta ja nosta kattila lähelle uunivuokaa, jossa annosvuoat ovat valmiina kuumassa vedessä. (tämän tarkoitus on se, että vuoat ovat lämpimiä ja sokeri pysyy nestemäisessä muodossa, mutta jos sokeri jähmettyy vuokiin, ei se haittaa, se kyllä liemiintyy uudelleen uunissa)
6. Lusikoi kuumaa karamellikastiketta annosvuokiin sen verran, että pohja peittyy, ei paljon enempää. Noin 2 rkl/vuoka. Jos kastike alkaa jähmettyä lusikointivaiheella, käytä kattilaa kuumalla levyllä hetkinen. Varo sokeririhmoja, joita helposti syntyy lusikoidessa, kun kastike pyrkii jähmettymään. Minä laitoin ehkä vähän liikaa annosvuokiin, kastiketta oli lopputuloksessa pikkuinen järvi, lampi nyt ainakin. Jätä vuoat odottamaan.
7. Riko kananmunat kulhoon ja lisää sinne loput sokerit (100 g) ja vaniljatahna. Voit käyttää myös vaniljasokeria, mutta tässä on kiva, jos vaniljan mustat pilkut erottuvat lopputuloksesta. Jos käytät vaniljatankoa, raaputa tahmea sisus irti ja lisää se kulhoon. 
8. Vatkaa sokeria ja kananmunia muutama minuutti.
9. Lisää kulhoon maito ja vispilöi seos tasaiseksi ja kaada se sitten tiheän siivilän läpi kannuun, jolloin ilmakulpat poistuvat ja saat aikaan sileän vanukasliemen.
10. Kaada vanukaslientä annoskuppeihin, tämä massa ei kohoa eikä pursu, voit täyttää kupit melko täyteen, jolloin saat korkeammat vanukkaat. Minä täytin kupit vähän yli puolenvälin ja flaneista tuli melko matalat. Karamellikastike hieman sekoittuu vanukkaaseen kaadettaessa, mutta se ei haittaa mitään.
11. Peitä jokainen pikkuvuoka omalla foliopalallaan tiiviisti.
12. Nosta uunivuoka vesineen, vuokineen päivineen varovasti uuniin ritilälle hieman keskiosan alapuolelle.
13. Paista vanukkaita vesihauteessa (bain marie) noin 50-60 minuuttia. Mitä korkeampi vanukas on tulossa, sen pidempään sen hyytyminen vie. Kurkista yhteen vuokaan siinä 50 minuutin kieppeillä ja jos vanukas on vielä liemimäistä, jatka paistamista. Tarkista taas muutaman minuutin päästä. Kun vanukas on juuri hyytynyt, mutta vielä tutisevaa, se on valmista. Nosta uunivuoka varovasti pois uunista, varo ettet loiskuta kuumaa vettä päällesi. 
14. Nosta annosvuoat pihdeillä pois uunivuoasta (en osaa päättää kirjoittaisinko vuoasta vai vuokasta, kummin te tekisitte?) ja poista foliot. 
15. Anna vuokien jäähtyä ensin huoneenlämpöön ja peitä ne sitten kukin omalla palalla keittiökelmua. Laita annokset jääkaappiin hyytymään loppuun  ainakin neljäksi tunniksi, mielellään yön yli.
16. Kun on aika syödä jälkiruokaa, ota kelmut pois kuppien päältä ja esille hieman annoskuppeja suuremmat lautaset. Pyöräytä terävällä veitsellä vanukkaan ja kupin reunan välistä niin, että vanukas irtoaa kupista. Laitan kupin päälle lautanen ja kiepauta systeemi toisinpäin. Nosta annoskuppi pois ja vanukas valahtaa lautaselle ja karamellikastike siihen päälle. 
17. Annoskuppeihin jää hieman kiinteää tummaa sokeria, sen saa helpoiten pois laskemalla kuppeihin kuumaa vettä, se liottaa sokerin pois kymmenessä minuutissa. 

Tein siis kuusi annosta ja söimme niistä kokeiluannokset lauantaina, halusin olla varma, että perhepäivällisellä tarjolla on kunnollista jälkiruokaa. Olin tosi iloinen, että flan onnistui. En oikeastaan ymmärrä kuinka sain ensikokeilulla pilattua flanin niin täydellisesti. Tämähän on ihan helppo juttu. Muistan kyllä, että tein silloin yhden ison annoksen ja tein sen espanjalaiseen pyöreäpohjaiseen saviastiaan. Ehkä se ei toimi tähän  jälkiruokaan ja muutenkin suuri annos on vaikeampi saada hyytymään tarpeeksi verrattuna pikkukuppeihin tehtyihin. Nyt tämän onnistumiseen jälkeen voin suositella flania, jos tarvitsee hyvissä ajoin etukäteen tehtävää jälkiruokaa. 

Eilen La Vueltassa vedettiin lonkkaa, mutta tänään taas ketju pyöri. Ehdin katsomaan lähetystä, kun matkaa maaliin oli noin 40 km. Tämä kymmenes etappi oli tasamaalla ja sen pituus oli 177 km. Etapille lähdettäessä punapaidassa ajoi Simon Yates vain yhden sekunnin johtoasemassa, toisena oli Alejandro Valverde ja kolmantena 14 sekuntia perässä Nairo Quintana. Tämä asetelma kelpasi minulle oikein hyvin. Etapin voittoon ajoi Elia Viviani ja kilpailua johtaa edelleen Simon Yates ja toisena jatkaa Alejando Valverde. Huomenna on vuorossa mäkinen 207 kilometrin etappi.