Espanjalainen uuniperuna

Viikonloppuna meillä oli erinomaisesti onnistuneita kampasimpukoita ja niiden kaverina lautasella espanjalainen uuniperuna. Säästin sen ohjeen postattavaksi tälle päivälle, sillä tänään ehdin kotiin vielä myöhemmin kuin eilen. Saanen illalla vain lyhyen brieffauksen päivän etapista ennen kuin pääni kallistuu tyynylle. 

Tämä ei ole mitenkään maata järisyttävä kulinaarinen voimainponnistus, mutta täyttää #spanishfoodchallengen vaatimukset. Otin ohjeen Spoonabilities-blogista. Siinäpä nokkela nimi blogille! Ja postauksessa on niin perusteellinen selitys siitä, miten tämä uuniherkku syntyy, ettei voi jäädä mitään epäselvää. Ja kuviakin on tarpeeksi. Minä laitan vain pari, että jonkunlainen tasapaino tässä maailmassa säilyy. 

Espanjalaiset uuniperunat

• 1-2 perunaa/syöjä 
• oliiviöljyä
• suolaa
• aiolia
• chorizoa
• manchegoa
• pippuria
• persiljaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese suurehkot perunat huolellisesti ja kuivaa niiden pinta. Pistele niitä haarukalla sieltä täältä ja öljyä ne. Ripottele perunoitten pinnalle suolaa ja laita ne uunivuokaan. Paista perunoita noin 45 minuuttia tai kunnes ne pistoksesta tuntuvat kypsiltä. 

Leikkaa chorizo pieniksi kuutioiksi ja paista ne pannulla rapeiksi. Raasta manchegoa odottamaan. Kun perunat ovat hieman jäähtyneet, tee niihin pitkittäin viilto ja purista kypsää keskustaa hieman, voit myös avittaa lusikalla kypsää perunaa pikkuisen irralleen kuoresta. 

Täytä peruna aiolilla, chorizomuruilla ja manchego-raasteella ja laita perunat vielä uuniin grillivastuksen alle muutamaksi minuutiksi. Kierrä myllystä perunan päälle hieman pippuria ja ripottele koristeeksi persiljaa. Ja sitten ei kun kieltä polttamaan! Tämä uuniperuna olisi kyllä käynyt koko ateriasta salaatin kanssa. 

Eilen ehdin kotiin siinä vaiheessa, kun La Vueltassa hoippuroitiin maaliin sankassa sumussa, tai oikeammin pilven keskellä vuoren huipulla. Peter Selin joutui arvailemaan kuka sieltä milloinkin putkahti esille maaliviivan jälkeen, sillä näkyvyys oli muutamia metrejä, oli niin sanottu tymä. Uransa ensimmäisen grand tour-voiton saavutti sympaattinen Michael Woods. Eilisessä postauksessa olin epäileväinen sen suhteen olisiko Nairolla jalkaa, eikä hänellä ollut. Melko lannistuneen näköisenä hän maaliintulon jälkeen sanoi, että ei vaan nassahtanut, mutta onneksi Ajejandrolla kulki ja hänelle tässä nyt ajetaan. Arvostan kyllä Nairo Quintanan tyyliä, hän ei paljon puolustele eikä syyttele olosuhteita saatikka ketään muuta, kun ei kulje. Simon Yates johtaa edelleen kokonaiskilpailua ja Valverde on toisena. Nyt ei varmaan enää tarvitse olettaa, että Valverde keskeyttäisi ja lähtisi valmistautumaan MM-kisoihin. Tänään ajetaan jo 18. etappi ja sen aikana tapahtuu joko kunnon irtiotto tai sitten saadaan massakiri ja kirimiehetkin heräävät taas eloon.

EDIT: Nyt perjantaina aamulla tiedän, että eilisestä tuli sekä hatkaloppu että massakiri, mutta tällä kertaa massakiri jäi toiseksi muutamalla pyöränmitalla. Kolmen miehen karkulaisporukasta kaksi kesti loppuun asti, vaikka pääjoukko melkein ajoi heidät kiinni. Tässä hötäkässä ensimmäiseen grand tour-etappivoittoonsa ylsi niin ikään sympaattinen Jelle Wallays. Hatkakaveri Sven Erik Bystrøm myös ehti nipin napin maaliin ennen Peter Sagania. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen 25 sekunnin turvin Simon Yates. Tänään perjantaina on luvassa tasamaan etappi, joka on kuorrutettu rankalla loppunousulla, joka on noin yhtä pitkä kuin minun työmatkani ja vielä takaisin kotiin. On siinä sotkemista taas. Ehdin tänään kotiin melkein lähetyksen alkuun. Jänskättää jo!