Emme kovin usein syö hotellien ravintoloissa, emmekä varsinkaan niiden hotellien, joissa majoitumme. Elokuisen Viron matkan Pärnun iltana kuitenkin söimme hotellin ravintolassa, olimme oikein varanneet pöydänkin jo etukäteen, emme mitenkään ajautuneet sinne. Olimme kolmatta kertaa Rannahotellissa yötä ja aikaisemmilla kerroilla olimme jo ehtineet varata pöydän jostain toisaalta, mutta ajatelleet, että ensi kerralla sitten syömme Rannahotellissa.
Saavuimme täyteläisen kartanopäivän päätteeksi Pärnuun ja vaikka huoneemme oli hintaansa nähden vähän vaatimaton (ei ollutkaan parveketta, jonka oli kuvitellut kuuluvan lisämaksulliseen merinäköalaan, kuten edelliskerralla), menimme kuitenkin varsin toiveikkaina päivälliselle hotellin alakerran ravintolaan. Oli hyvin kuuma kesäilta ja istuimme suurten avointen ovien äärelle sisätiloihin, sillä ulkona näytti pöydissä pyörivän monenlaista pörriäistä enemmän kuin on kivaa. Oli niitä kärpäsiä sisälläkin, mutta ei sille varmaan mitään voi tuollaisella säällä. Aloitimme päivällisen jo melko varhain, kuudelta eikä ravintolassa ollut silloin vielä paljon asiakkaita. Ei tosin aivan autiota, vaikka kuvassa näyttääkin siltä.
Valitsimme ateriaksemme viiden ruokalajin maistelumenun ja pyysimme tarjoilijaa sovittamaan niille juomat. Ateriasta on jo melkein kuukausi ja ennen kuin valitsin kuvia tähän postaukseen, en muistanut illan annoksista juuri mitään, mutta kyllä ne palasivat mieleen aika mukavasti kuvien myötä.
Heti alkuun meille tuotiin maustettuja voita ja talon omia muffinimaisia leipiä.
Sitten saimme keittiön tervehdyksen, josta en kyllä millään muista mitä se oli, jotain prässättyä lihaa ja tuo hauska läpinäkyvä siemennäkkäri maistui kivalta myös.
Menun ensimmäinen ruokalaji oli nimeltään Kampasimpukkaa ja sen kanssa samalla lautasella oli vesimelonia, porkkanaa ja omenaa. Hassua miten vähistä ainesmääristä näitä kauniita annoksia kootaan, siinä oli syötävää noin kahden lusikallisen verran, mutta yhtään enempää ei tarvinnutkaan.
Toinen ruokalaji oli Antin etukäteissuosikki, Tartar. Hän ottaa aina ravintolassa tartarin, jos mahdollista. Tässä versiossa oli lentokalan mätiä ja karhunlaukkaa ja se oli sievä kuin leivos. Tartarin kanssa tarjottiin lämmintä briossia. Pidimme annoksesta paljon, liha oli tosin melko hienoksi jauhettua, melkein moussemaista. Makua kyllä löytyi, en muista enää minkä eläimen lihasta oli kyse, sitä ei mainita menussakaan.
Seuraavaksi saimme syödäksemme kalaa, annoksen nimi oli Kuhaa ja silläkin oli kaverina karhunlaukkaa kastikemuodossa sekä vihanneksia. Tämä annos ei aivan kauheasti ihastuttanut, vaikka kala oli kauniisti paistettu. Kastiketta oli mielestäni liikaa, eikä parsa tässä kohtaa vuotta ole enää se ilahduttavin juttu.
Illan kohokohta alkoikin sitten olla käsillä ja missä muodossa! Menun pääruoaksi tituleerattu Herneitä oli aivan loistava. Monessa ravintolassa ei tohdita tarjota kasvisannosta lihaa ja kalaa sisältävän menun pääruokana, mutta Rannahotellissa tohdittiin. Annos oli jotenkin aivan ylevöittävä hennoissa mauissaan ja kauneudessaan. Tulimme siitä todella hyvälle tuulelle, joskaan emme olleet persiille ammuttuja karhuja sitä ennenkään. Annoksessa oli Kalamatsin juustoa, sokerihernettä ja vihreitä herneitä ja vieläkin saatan melkein tavoittaa sen nerokkaan maun suussani, kun oikein pinnistän.
Jälkiruokia oli kaksi, ensin pieni etujälkiruoka, jota ei mainita menussa. Se oli pikkuruinen pannacotta, jonka kanssa taisi olla paahdettua valkosuklaata ja jonkunlaisia marjatiploja.
Varsinainen jälkiruoka oli Pavlova, mikä ei ole Antin suosikkivalinta, mutta tällä kertaa se oli oikein kiva. Marenki oli hyvin tahmeaa ja pieniksi palleroiksi pursotettua ja lautasella oli myös vadelmasorbettia. Tässäkin annoksessa oli vähän pannacottaa ja yksi vadelma puolitettuna/annos. Tuosta murusta en muista, mitä se oli.
Kaikki juomat olivat sopivia, meille tarjottiin niin siideriä kuin virolaista marjaviiniäkin oikeitten viinien lisäksi. Maistelumenu maksoi 50, joten ruoan osuus laskusta oli 100 euroa ja kun oikein muistelen tarkkaan, taisi koko lasku tehdä noin 160 euroa, mikä oli tuosta kokonaisuudesta oikein passeli hinta. Tarjoilu oli ystävällistä, sopivan tehokasta, saimme annosten esittelyt ja vaihdoimme muutaman ylimääräisenkin sanan mukavan tarjoilijamme kanssa. Onnistunut ilta hotellin ravintolassa, ei voi muuta sanoa. Ja oli lyhyt matka huoneeseen vatsan viereen nukkumaan. Ei tästä tosin mitään ähkyä tullut, mutta hyvän kylläinen olo kyllä.
Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme. Tutuista blogaaneista ainakin Sillä Sipulin väki on syönyt Rannahotellissa ja tästä linkistä voi lukea, mitä he pitivät. Heidän käydessään Rannahotellissa viime talvena maistelumenu oli aivan toisenlainen.
Yksi hassu juttu vielä, tai oikeastaan vähän ällöttävä. Avoimista ovista näimme aterian aikana ulkona syövien pöytiin. Siellä aterioivat ilmeisesti äiti ja teinitytär ja heillä oli mukanaan keskikokoinen koira, en muista tarkemmin millainen koira. Oli ällistyttävää nähdä, miten he ruokkivat koiraa pöydästä, eivät vain antamalla koiralle herkkupaloja sormin, vaan omilla aterimillaan, haarukalla ja lusikalla ja jatkoivat syömistä samoilla aseilla aivan tyynesti. Eipä se sorminkaan syöttäminen sen siistimpää olisi ollut, mutta en ollut koskaan nähnyt tuollaista aikaisemmin ja myönnän, että saatoin hieman tuijottaa tai ainakin kurkkia tavallista enemmän siihen suuntaan, että saako koira tosiaan osansa joka annoksesta. Kyllä sai. Juomia ei tainnut saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti