Syömässä Ruotsissa

Edellisessä reissupostauksessa olimme päässeet jo perille Göteborgiin, jossa emme olleet koskaan aikaisemmin varsinaisesti käyneet. Sinä iltana menimme muutaman sadan metrin päähän Bord 27-nimiseen ravintolaan syömään. Jos klikkaat tuota linkkiä, näet sen nimenomaisen sohvan jonka päässä istuin aterian ajan. Ai että, se oli kiva paikka, mutta siellä oli surkeat somevalot. Ilta pimeni ja juuri tuon kyseisen pöydän päällä roikkui varmaankin tyylikkäitä, mutta tehottomia lamppuja, joiden kellertävässä valossa oikeasti arvailimme mitä syömme, kun emme saaneet selkoa silmin ja korvinkin oli hieman vaikeaa, vaikka tarjoilija puhuikin hyvää englantia (sussiunakkoo me mitään vapaaehtoisruotsia alkaneet puhua taikka kuunnella), sillä paikallisväestön suosimassa, tupaten täynnä olevassa ravintolassa kävi todella kova puheensorina. Toisen pöydän päällä roikkui paljon parempi lamppu ja siellä istuva nuori nainen sai varmasti paljon parempia kuvia annoksistaan. Olin aavistuksen kade. 

Me söimme alkuruoaksi tartarin, jossa oli todella hienoksi puperrettua lihaa, pikkelöityä punajuurta ja tulitikun ohuita ranskalaisia. Emme ihan täysillä innostuneet niin hienoksi käsitellystä lihasta, mutta hapot olivat kohdillaan.  Pääruoassa oli kummeliturskaa ja rapeaa kalannahkaa. Annos oli hyvä. Jälkiruoka oli suloinen pieni crème brûlée. Yksikään kuva annoksesta ei kelpaa julkaistavaksi. En enää muista tarkalleen paljonko tämä ateria viinipullon kera maksoi, mutta noin 160 euroa. Kyseessä oli jonkunlainen kolmen annoksen setti, joka oli edullisempi kuin annokset erikseen listalta.

Tunnelma paikassa oli todella kiva, ihmisiä odotti ulkopuolella kapealla terassilla lasillisten kanssa, että pöytä vapautuisi. Ei tuntunut, että meitä tai muitakaan olisi hoputettu, mutta annokset tulivat sopivin välein ja laskun pyydettyämme se tuli minuutissa. Sen huomioimme, että ruotsalaiset olivat valmiit istumaan sunnuntai-iltana täydessä ravintolassa melko myöhään illalla pitkään syöden ja useammankin lasillisen voimin. Bord 27:n tapaisen paikan ottaisin meille mielelläni Jyväskyläänkin.

Kun astuimme ulos ravintolasta, oli kaunis loppukesän ilta vaihtunut rankkaan rae- ja sadekuuroon, jäimme rappukäytävän suojiin odottamaan hetkeksi, sillä kummallakin oli jalassa juuri ne arimmat kengät ohuesta nahasta. Muutaman minuutin kuluttua sade taukosi ja pääsimme kuivina takaisin hotelliin. Meillä oli majoitus mukavassa Hotelli Poseidonissa ja sen aamiainen oli oikein kiva. Tuohon paikkaan voisi mennä uudelleenkin.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme, vaikka tässä ei nyt ole edes huonoja annoskuvia.