Vapaaehtois-Ruotsissa

Campareissussa ollaan, eilen pääsin aamulla yövuorosta ja puolen tunnin päästä olimme tien päällä. Olin saanut itsestäni sen verran irti edellispäivänä, että inhokkihommani, pakkaaminen oli hoidettu. Ensimmäinen etappi oli kiinnostava paikkakunta lähellä Tamperetta, tuo legendaarinen Lihasula. Olemme usein miettineet, että jos poikkeaa päätieltä vaikka kolmen kilometrin päähän johonkin Heikkilään tai Metsäperälle, niin huomaako sitä tulleensa perille? Onko siellä siellä mitään? Nyt Antti kurvasi Lihasulan risteyksestä, ettei tarvitsisi enää ihmetellä. Siellä oli ainakin suuri maatila ja monta postilaatikkoa. Seuraavalla kerralla tsekkaamme Vegesulan.

Tampereella söimme nopsasti lounasta Friends & Burgerissa, koska emme ole sitä aikaisemmin tehneet. Plussaa mukavasta atmosfääristä, miinusta pienestä purilaisesta, tylsistä perunoita ja kalliihkosta hinnasta.

Antti meni treffeille ja minä menin teatteriin, kävin Sauvajyväsen kanssa katsomassa Tampereen Työväen Teatterin Tytöt 1918 ja ainakin minä pidin esityksestä todella paljon, musiikki oli upeaa ja tarina raa'an koskettava. Ymmärsin, että seuranikin piti.

Illaksi meidän alunperin tarkoitus mennä Turkuun, siellä syömään ja sunnuntaina ennen iltalaivaa käydä niin monta Museokortti-kohdetta kuin mahdollista. Olin jo kysellyt ravintolavinkkejäkin ja varannut pöydän Smöriin, mutta muutimme minkä päätimme ja lähdimmekin jo lauantai-iltana Finnlinesin paatilla Naantalista Kapelskäriin, Vikingin ja Siljan laivat olivat hyttien puolesta täysiä sinä iltana.

Näin Turussa

Finnlines ei ole mikään uiva viihdekeskus, tuon illan Finnfellow-laivan on niin asiallinen alus kuin olla ja voi. Meidän lisäksemme siellä oli pari kolmekymmentä henkilöautokuntaa ja joitakin kymmeniä rekkoja kuskeineen. Laivalipun hintaan kuuluu ateria ja olipa se kokemus mättää possua, kalaa ja kanaa lähempänä puoltayötä ennen kuin menimme vatsan viereen nukkumaan. Meillä oli kauhea nälkä ja joku olisi voinut luulla, että olemme riidoissa, sillä ei tullut juteltua syödessä. Me vain söimme. Lopuksi Antti rohkeni mennä rekkamiesten kanssa samaan jonoon ja kaikessa rauhassa sommitella meille sievät jäätelöannokset jälkiruoaksi. Eikä kukaan kuulema hoputtanut. Ei ollut luvattua myrskyä, ainoa pieni töyssy tuntui aamuyöllä, kun paatti parkkeerasi Ahvenenmaalla sen verran laituriin, että sinne jäävät ja sieltä kyytiin tulevat tekivät mitä pitikin.

Aamulla olimme Ruotsin kuninkaallisella maaperällä jo noin kello 06.20 ja lähdimme kohti etelää. Tavoiteena oli päätyä illaksi Göteborgiin ja niin me teimmekin. Matkalla oli muutamia poikkeamia. Ensimmäinen oli jo ennen yhtäkään köpingiä, meille iski alkukantainen mieliteko mäkkärin aamiaiseen. Tuolle paheelle tarjoamme noin kerran vuodessa koko käden, mitä sitä suotta salailemaan. Tykkäämme siitäkin, että tilauksen saa rauhassa sommitella automaatilla, maksaa ja sitten jäädä odottamaan, että käsky käy.

Ensimmäinen kulttuurikohde oli Norrköpingissä, kävimme siellä noin 18 vuotta sitten viimeksi. Joten ei ihan yhtenään. Kävimme katsomassa hienoja kalliopiirroksia. Niitä on Himmelstalund-nimisessä paikassa. Siellä on aivan valtava viheralue ja urheilukenttien keskittymä ja korkeimmalla kohdalla on sileitä kallioita, joilla on sadoittain kalliopiirroksia. Eräs ruotsalaisrouva neuvoi, missä kohtaa on hieno keskittymä sikoja, hänkin oli kuulema käynyt siellä viimeksi parikymmentä vuotta sitten.

Urheilukentillä oli junnujen jalkapalloharkkoja menossa, isät ja äidit katselivat reunoilta ja kannustivat pikkuisia Niklaksia, Mehmeteitä ja Stinoja.

Esihistoriallisen taiteen jälkeen olikin sopivaa mennä ilmailuaiheiseen museoon, se sijaitsi Linköpingissä ja oli nimeltään (on se vieläkin) Ruotsin Ilmavoimamuseo. Sinne pääsee sisälle ilmatteeksi ja siihen nähden se on todellakin hintansa väärti. Olimme paikalla juuri sopivasti museon aukeuduttua ja edellämme ollut suuri porukka lähti neuvottuun suuntaan, me lähdimme toiseen suuntaan katsomaan ensin hienoa Salaiset asiakirjat – DC-3 joka katosi-näyttelyä. Olemme joku aika sitten nähdeet dokumentin aiheesta ja senkin takia näyttely oli todella mielenkiintoinen.

Myös Jos sota tulee – Ruotsi kylmän sodan aikana-näyttely oli oikein hieno. Kyllä sitä täällä kansankodissakin oltiin kusi sukassa Neuvostoliiton tähden, jos meillä Suomessakin. Museo kaikkineen oli oikein miellyttävä kokemus ja ilmeisen suosittu paikka, poislähtiessämme parkkipaikka oli lähes täysi.

Joka kerta kun olemme ajaneet Vättern-järven rantaa menevää moottoritietä, olemme poikenneet katsomaan Brahehusin linnan raunioita, ensin kahdestaan, sitten lasten kanssa ja nyt taas kahdestaan. Linnasta on hienot näkymät tuolle suurelle järvelle ja sen saarelle.

Pysähdyimme Jönköpingin liepeillä kauppaan, se saattoi olla vielä Huskvarnassa. Se kuuluu kuulema nykyään Jönköpingiin. Tarkoitus oli ostaa vähän välipalaa ja nostaa kruunuja. Onnistuimme näissä vaativissa toimissa, lähtiessämme kummallakin oli niin pullaa kuin kruunujakin. Kui hienoo se on? 

Loppumatka Jönköpingistä Göteborgiin olimme suut auki ihmetyksestä. Ainakin melkein. Olemme ajaneet kyseisen reitin vuonna 2000 emmekä kumpikaan muistaneet miten mäkistä tuo alue on, emmekä sitä, ettei sillä välillä ole oikeastaan oikein mitään muuta kuin mäkiä ja metsää. Anteeksi, jos olen ihan väärässä, saa oikaista. Saavuimme Göteborgiin iltapäivällä ja sepä tuntui aika isolta kaupungilta kaikkien köpingien ja maaseutujen jälkeen. Löysimme hotelliimme hyvin ja saimme autonkin paikoitettua hotellin edustalle kadulle, eikä se ole näin sunnuntaisin kauhean kallistakaan, tai suomeksi sanottuna, se on halpaa näin sunnuntaina, huomenna aamulla se sitten alkaa maksaa enemmän.

Antti meni ottamaan kuvia ja paikantamaan ravintolamme, jonne menemme pian. Huomenna matka jatkuu, tarkoitus on päätyä muutaman välipysäkin kautta Osloon muutamaksi päiväksi.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne keräämme reissuaiheisia postauksiamme maittain.