Vihreä gazpacho ilonpäivän alkuruoaksi

Tänään minulla oli töissä päivä, ettei sellaista tule enää. Suoritin viimeisen kerran ammatissani vaadittavan kielikokeen ja vaikka minulla ei ollut mitään oikeaa syytä epäillä selviänkö puhtain paperein, minua kumminkin jännitti. Pärjäsin oikein hyvin, samoin kaikki muutkin meistä kauniisti sanottuna työpaikan dream teamista (lue:käänteisnuorimmat), kaikille tuli kielitaidon puolesta jatkoaikaa vuosikaupalla. Kielikokeen jälkeen harjoittelimme alkusammutusta, mikä on aina paikallaan, on hyvä muistuttaa mieliin miten sammutuspeittoa ja sammutinpulloja käytetäänkään. On hienoa, että työpaikalla huolehditaan tämmöisistäkin asioista. 

Kotona oli sitten ohjelmassa flank steakin grillaamista ja tomaatti-sipulisalaatin valmistaminen, mutta ennen pääruokaa söimme jo aamulla pikaisesti valmistelemani alkuruoan, vihreän gazpachon. Luin ohjeita muutamasta paikasta, mutten nimeä lähdettä erityisemmin, sillä käytin niin omaa kuin asiakkaankin päätä. 

Vihreä gazpacho kahdelle

• 4 avomaankurkkua
• 2 uuden sadon sipulia varsineen
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• muutama vihreä rypäle
• tuoretta timjamia

Tein keiton aamulla jo jäähtymään jääkaappiin ja vähän niinkuin unohdin siitä valkosipulin ja kesäkurren, joita olin siihen ajatellut laittaa. Mutta ei se mitään. Osaanhan sentään tarpeeksi englantia. 

Laitoin blenderin kannuun kurkut ja sipulit paloina ja suurruuttelin menemään, kunnes seos oli tasaista. Pienensin tehoa ja kaadoin kannun kurkistusluukusta hieman suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Annoin koneen käydä pari kolme minuuttia, että öljy emulgoitui ja keitosta tuli kermaista. Maistelin hieman ja lisäsin vähän pippuria. Kaadoin keiton tiiviisti suljettavaan kannuun ja laitoin sen jääkaappiin työpäivän ajaksi. 

Iltapäivällä sekoittelin keittoa ja maistelin, se oli muhevoitunut jääkaapissa kivasti. Kaadoin keittoa pieniin espanjalaisiin annoskuppeihin ja lisäsin päälle muutaman oksan timjamia, makeita espanjalaisia rypäleitä puolikkaina ja hieman oliiviöljyä ja pippuria. Keitto maistui taivaalliselle, makea rypälesattumat sopivat keittoon todella hyvin! Vihreä versio tästä keitosta oli oikein mainio. 

La Vueltan 11. etappi oli luonteeltaan "hilly", eli mäkinen. Pakko myöntää, että kisan seuraaminen jäi minulla hieman vähälle kaikessa iloisuudessani, mutta lopussa satoi vettä melko sikana (pardon my French)  ja etapin voittoon ajoi kumminkin Alessandro de Marchi ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Simon Yates. Huomenna on taas mäkinen etappi. Saa nähdä mitä silloin tapahtuu. 

Taloon tuli uusi polkupyörä, ei tosin Wilier