Kylläpä kesti – korvaus Air Portugalin peruuntuneesta lennosta

Keväällä, aika tarkalleen puoli vuotta sitten olimme palaamasta mukavalta Portugalin matkalta, kun matka tyssäsi paluulennon peruuntumiseen. Jatkoimme ensin kaksi vuorokautta pakkolomaa Lissabonissa ja lähdimme sitten yrittämään kotiinpaluuta toisella lentoyhtiöllä, jonka lennolle TAP oli meidät järjestänyt. Ei sekään mennyt ihan sujuvasti, sillä myöhästyimme jatkolennolta meistä riippumattomista syistä ja olimme vielä yhden lisäyön Zürichissä ennen kuin alkuperäisestä aikataulusta kaikkiaan 60 tuntia myöhässä saavuimme Helsinki-Vantaalle. Silloin sitä ajatteli, että nytpä vain haetaan korvausta lentoyhtiöltä ja pian meillä on rahat tilillä. 

TAP josta olemme pitäneet kovasti ennen tätä epäonnista kotimatkaa, on ollut aika hankala yhtiö, mitä tulee korvaushakemuksen käsittelyyn. On melkoista salapoliisitointa saada yhtiön sivuilta esille korvaushakemuskaavake, sen täyttäminen on myös aikamoista salatiedettä, eikä varmasti vahingossa. Joissakin kohdassa täytyy vain arvailla, että mitähän siihen pitäisi keksiä kirjoittaa päästäkseen ylipäätään eteenpäin hakemuksen täyttämisessä. Käytimme yhden iltapäivän hakemuksen täyttämiseen muutama viikko kotiinpaluun jälkeen. Saimme siihen vastauksen, jossa kiiteltiin yhteydenotosta, ilmoitettiin korvaushakemuksen käsittelynumero ja luvattiin pikaista vastausta. Sitä ei tullut, ei pikaista eikä hitaista. Kuulin toiselta samalle lennolle tulossa olleelta, että he olivat saaneet korvaukset noin kuukaudessa, oli pitänyt Twitterin kautta kysellä useaan otteeseen. Minäkin yritin sitä. Sieltä vastattiin muutaman päivän kuluessa jotakin ympäripyöreää ja luvattiin, että asia edistyy. 

Meillä oli siis hakemuksessamme korvausvaatimus peruuntuneista lennoista (400 €/lippu) ja hotellikulut (70 €/yö/hlö), sekä korvausvaatimus vahingoittuneista laukuista. Meidän molemmat laukkumme ottivat kipeää Lissabonin kentällä sen verran, että niistä ei ollut enää jatkomatkoille. Teippailimme niitä kasaan kotimatka 2:sta varten ja leikkelimme sitten teippauksia kotona pois.

Jotenkin olin siinä luulossa, että etenkin hotellikulut, jotka meidän piti tietysti itse maksaa siellä Lissabonissa, olisivat tulleet nopeastikin suoraan meille takaisin. Eikä lennon peruuntumisesta johtuvassa korvausvaatimuksessakaan pitänyt olla mitään arpomista. Lentoyhtiö ei vastannut varsinaisesti mihinkään Twitterin yksityisviestien ympäripyöreyksiä lukuunottamatta ennen kuin nyt syyskuun lopulla. Olin jo kertaalleen kirjoittanut laittavani seuraavan tivaukseni yhtiön julkiseen Twitteriin yksityisviestin sijasta. En tiedä oliko siitä hyötyä vai haittaa, mutta viimein alkoi tapahtua. Antti taisi tehdä koko hakemuksen toiseen kertaankin, kun mitään ei alkanut kuulua.

Saimme lopulta syyskuun lopulla vastauksen, jossa sanottiin, että saisimme vuoden voimassa olevat henkilökohtaiset  ostokoodit yhtiön lennoille ja niiden arvo olisi 600 €/hlö. Periaatteessa tämä oli ihan hyvä summa, mutta ottaahan se päähän saada ostokoodi rahan sijasta. Ja toisaalta, emme olisi lentämässä niin kalliilla lipuilla minnekään, että tuo summa kuluisi yhdellä matkalla, tai emme ehtisi tehdä vuoden aikana kahta matkaa. 

Antti aloitti sitten monisanaisen perustelujen vyöryn miksi tahdomme voucherit sellaisina, että niitä voi käyttää muidenkin kuin henkilökohtaisten lippujen ostoon. Olin ihan hämmästynyt, että se meni läpi ja alle viikossa olimme saaneet sovittua, että meillä on kaksi 650 €:n vuoden voimassa olevaa voucheria, joilla voimme ostaa liput kenelle haluamme. Tämä sopii meille mainiosti, sillä olemme lähdössä sukulaisten kanssa matkalle ja voisimme käyttää koko summan kaikkien neljän lipun ostamiseen. 

Tuokin hämmästytti, että yhtiö vielä nosti korvausmäärää 50 €/voucher, vaikkemme enää mitään summan korotusta olleet esittäneetkään. Meni taas muutama hermoja raastava päivä, että saimme sähköpostiin ostokoodit. Olisimme halunneet jo olla varamaassa lentoja reilun kuukauden päässä olevalle matkalle. Minä olin päättänyt, etten lennä TAP:lla ennen kuin tämä juttu selviää. 

Tavasimme sitten niitä hemputin vouchereita ja niissä luki, että niitä voi käyttää vain soittamalla jonnekin minne lie kansainväliseen call centeriin tai TAP:n deskillä. Semmoista ei ole Suomessa olemassakaan (en ainakaan saanut mistään selville että olisi) eikä ihan hirveästi innostanut alkaa soittaa neljän ihmisen kaikkia tietoja jonnekin ties minne Intiaan. Online-varauksissa kompensaatio-voucheria ei kuulema voi käyttää, syytä emme tälle tulleet tietämään. 

Löysin sitten kuitenkin jonkun numeron Suomessa TAP:lle ja soitin sinne ja kysyin onnistuuko sitä kautta voucherilla ostaminen. Ja kuulema onnistuisi. Voisin joko hoitaa homman puhelimessa tai  mieluummin sähköpostilla. Laittaisin vain tiedot matkustajista, toivotut lennot ja liitteenä voucherit. No minäpä etsin meille sitten mieleiset liput sitä silmällä pitäen, että koko 1300 euron summa tulisi käytetyksi mahdollisimman tarkkaan. Laitoin meidän tietomme ja jäin odottamaan. Jossain vaiheessa minulle tuli halju olo. Mitä jos soitin jonnekin ihan höpöpaikkaan? Mitä jos voucherimme menivät sen siliän tien? En tiedä, miksi aloin epäillä tämmöistä.

Lukuisten kyselyitten ja väliaikatietojen jälkeen eilen sain lopulta liput sähköpostiin, ne olivat kyllä näkyneet TAP.n sivuilla omissa tiedoissani jo monta päivää ja olin voinut varata istumapaikatkin. Meillä jäi 13 euroa vouchereista käyttämättä, se ei nyt haittaa yhtään. Olemme iloisia, että asia on viimein järjestynyt ja oikeastaan erittäin hyvin päin. Christinalle vaan kiitos avusta! Mutta helppoa se ei ollut, eikä yksinkertaista. Muutaman viikon päästä lennämme uudelleen Portugaliin ja toivomme lentojen sujuvan hyvin, ilman viivytyksiä ja muita harmeja. Jätin kyllä hieman enemmän puskuria paluun ja töihin menon väliin, keväällä myöhästyin yhden työvuoron verran, eikä se ollut kivaa ollenkaan.

Kuten jo keväällä kirjoitin, meille ei koitunut lennon peruuntumisesta ja paluun viivästymisestä muuta haittaa kuin yhden työpäivän menetys, sen minä korvasin myöhemmin työkaverille, joka teki vuoroni. Toivon vain, ettei meidän tarvitse aivan pian alkaa samanlaiseen korvausrumbaan. Sen opimme, että täytyy aktiivisemmin pommittaa kaikkia löydettävissä olevia väyliä ja vaatia vastauksia, eikä vain kiltisti odottaa, että josko jotain tapahtuisi. Airhelpin kaltaisia korvausvälittäjiä emme siis käyttäneet, mutta sitäkin kyllä harkitsimme jossain vaiheessa.