Pikkuruiset vaaleat limput

Söimme Oslossa Kontrastissa hauskat minikokoiset ruislimput ja halusin kokeilla kotonakin miniatyyrilimppujen tekemistä. Ostimme Decolasta neljä pientä vuokaa, olisin voinut samantien ostaa enemmänkin, mutta hyvä että älysimme ostaa edes ne neljä. Sunnuntain perhepäivälliselle tein kateleiviksi pienet vaaleat limput, nyt ei ollut aikaa leipoa ruisleipää. Tein pienen leipätaikinan päivän muiden keittiöpuuhien ohella.

Pienet katelimput

• 2,5 dl kädenlämpöistä vettä
• 0,5 palaa tuorehiivaa
• 1 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• noin 6 dl vehnäjauhoja
• 1 dl ruisrouhetta

Sekoitin hiivan, sokerin, suolan ja oliiviöljyn veteen ja vispilöin mukaan noin 1,5 dl vehnäjauhoja. Annoin seoksen ottaa vauhtia, noin kymmenessä minuutissa se alkoi hieman kuplia, hiiva aloitti hommiaan. Lisäsin mukaan jauhoja ja ruisrouheen muutamassa erässä, kone vaivasi taikinaa kymmenen minuuttia. Peittelin taikinan kohoamaan kulhossaan kolmeksi vartiksi, se kohosikin hyvin, kaksinkertaiseksi ainakin.

Kumosin taikinan jauhotetulle leivinalustalle ja vaivasin vähän. Taikina oli pehmeää ja mukavan joustavaa. Leikkasin sen kahdeksaan osaan, joista neljä sijoitin pikkuruisiin vuokiin ja loput neljä muotoilin tavallisiksi sämpylöiksi. Peittelin ne vielä kohoamaan siksi aikaa, että uuni lämpeni kiertoilmalla 180 asteeseen. Juuri ennen uuniin laittamista tein leipurinterällä viillot leipien pintaan.

Paistoin leipiä ja sämpylöitä noin 15 minuuttia, en meinaa muistaa vieläkään, että käytössäni on uusi, tehokas uuni, hyvä etten polttanut näitäkin. Leivät kohosivat kauniisti ja niistä tuli niin sieviä, että olisin voinut suukotella niitä. Sämpylät olivat tavallisemman näköisiä, niitä ei tehnyt mieli suukotella. Otin hyvissä ajoin ennen ateriaa voita lautaselle ja ripotin sen pinnalle tryffelisuolaa. Kateleivät olivat sievän ulkonäön lisäksi oikein hyviä. Kokeilen vuokia kyllä ruistaikinaankin, kun minulla on aikaa leipoa ruisleipää.