Umami Resto muistojen arkistoon, paitsi että

Suosikkisuosittelijoittemme, Jukan ja Merituulin, vinkistä menimme viime keväänä syömään Tallinnan Mustamäen kaupunginosaan Umami Restoon. Ravintolailta oli erittäin onnistunut ja ruoka kivaa. Maaliskuisen kartanokiertueen lopulla menimme uudelleen Umamiin, sillä  olin kuullut, että se loppuu tänä keväänä. Viehättävä rakennus puretaan ja Umamin taru Mustamäellä loppuu. Ehdimme vielä käydä siellä toistamiseen ja mielikuviimme Umami jää positiivisena kokemuksena, sellaisena joita Viro on pullollaan ja Tallinna suorastaan ylitse pursuen. 

Lauantai-iltana Umamissa oli juuri vilkkain hetki, kun saavuimme varauksemme mukaisesti päät vielä päivän kartanoista kuhisten. Minusta on kivaa, että virolaisissa ravintoloissa ei pönötetä, vieras otetaan vastaan mutkattomasti etunimeltä puhutellen. Vähän kuin kaverin luokse poikkeaisi. Alkujuomiksi otimme kuohuvan sijaan mojiton ja jonkun punaisen juoman, en muista sitä enää tarkemmin. Meille pahoiteltiin, että talosta ovat pillit loppu, mutta sehän on vain hyvä, maailma pelastuu. Tosin sain silloin juomassani olleita mintunlehtiä hampaisiini. 

Olimme katsoneet etukäteen ruokalistaa ja melkeinpä valinneetkin mitä tilaisimme. Lista oli osin sama kuin vuosi sitten, mutta oli siinä tarpeeksi muutettakin. Antti tahtoi ottaa alkuruoaksi tartarin uudelleen ja minä otin kimchiä sisältäneen salaatin. Pidin edelliskerralla kimchisestä mustekala-annoksesta, eikä tämänkertainenkaan pettänyt, käristetyt pihvihiutaleet olivat todella hyviä ja kimchi mukavan kirpeää. Tartar oli hyvä toisellakin kerralla. Bull balls jäi nytkin tilaamatta, sillä olin hoitanut sen osan kulinaarista kokeilua jo Tartossa. 

Pääruokina meillä oli turskaa ja kanaa. Etenkin Antin kana-annoksen lisäkkeet olivat hauskoja. Lautaset vaihtoivat paikkaa pariinkin kertaan, sillä tavalliseen tapaan jaoimme annokset. Harvoin kumpikaan tilaa mitään sellaista, mitä toinen ei haluaisi edes maistaa. 

Tarjoilija jutteli kanssamme useaan otteeseen, kysyi kuinka olimme tulleet tulleeksi Umamiin ja kerroimme, että kyseessä oli toinen kertamme ja olimme tuona iltana siellä juuri siksi, että paikka oli loppumassa. Saimme vahvistuksen sille, että Umami tosiaan loppuu tuossa vanhassa puutalossa nyt maaliskuun lopussa, mutta kesäksi se avautuu pop up-ravintolana Kalasadamassa. Se oli mukava uutinen ja juuri äsken löysin ravintolan Facebook-sivulta tiedon, että tosiaan Umamin uusi tuleminen on käsillä ilmeisesti jo 9.4. Kalasadama 8:ssa. Ja kesän jälkeenkin ravintolalla olisi jotain uutta tiedossa, mutta missä, sitä ei ainakaan ulkomaanpelleille kerrottu. 

Tuona maaliskuun lauantai-iltana emme olleet jälkiruokatuulella, otimme vain kahvit. Olimme muutenkin maltillisella tuulella, lasku taisi olla 88 euroa, sillä emme tuhlanneet ruokajuomiinkaan paljon. Umamista jäi todella hyvä mielikuva. Ystävällinen tarjoilu, hauskat ja jänskät ruoat, maltilliset hinnat ja se seikka, että virolaiset itsekin tykkäsivät syödä siellä, niistä syntyi hyvä Umami-kokemus toistamiseenkin. Seuraavaksi Viron reissuksi Umami ei ehdi avautua Kalasadamassa, mutta ehkäpä kesällä ehdimme senkin kokeilemaan. 

Tilasimme taksin laskun saatuamme ja odottelimme autoa muutaman minuutin kadun reunassa. Olin saada p-halvauksen, kun viereemme pyrähti pikkuruinen robottikulkupeli aivan ääneti. Se pysähtyi ja sain otettua siitä kuvan. Kun Antti astui askeleen lähemmäs, robotti jatkoi matkaa lähes keulien. Olikohan se läheisen marketin ruokakuljetin tai jonkun ravintolan pizzalähetti? Yksinään se kuitenkin jatkoi matkaa jääden kuitenkin asiallisesti odottamaan liikennevaloihin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.