Chicken cordon bleuhko ja vähän Jane Austenia

Eilen sain päätökseen mittavan Austen-maratonini. En siihen ryhtyessäni tiennyt, että se on niin valtavan suuri urakka, ajattelin että eisolekukattoa. Talvella katsoimme nuorison kanssa kaikki Harry Potterit viikonlopun aikana ja se tuntui jo takalistossa, mutta tämä oli jotain paljon suurempaa. Etenkin kun tässä juttu ei varsinaisesti edennyt kaiken aikaa, vaan katsoin samojen kirjojen filmatisointeja yhä uudelleen. Olisi pitänyt hieman miettiä järjestystä paremmin, edetä vaikka kirjojen julkaisujärjestyksessä. Joka tapauksessa eilen illalla kahdeksan aikaan tuli täyteen suunnilleen 63 tuntia Austenia viikon aikana ja olin täysin valmis nukkumaan, ehkä edellisyön työvuorokin hieman painoi silmiä. En nähnyt yhtään unta poskiparroista enkä hihkunut unissani, että make haste! 

Maratonin edetessä tein hämmästyttävän monta ruokaa itselleni, en yleensä yksin ollessani saa tehtyä mitään ruokaa. Nyt jotenkin tuntui, että maraton vaati tankkaamista, joskin joinakin päivinä toteutin aikuisuutta syömällä kakkua aamiaisella tai skippaamalla pääruoan ja syömällä pelkästään jälkiruokaa. Paistoin elämäni parhaan pihvin ja sommittelin perunakukkasen. 

Eilen kävin yövuorosta tullessani kaupassa ja ostin päivällistarpeet. Ajattelin taas, että eisolekukattoa ne loputkin, mutta olihan sitä katsomista viimeiselle päivällekin kuitenkin noin kymmenen tuntia. Ajattelin jo viimeisen Ylpeyden ja ennakkoluulon puolivälissä, etten jaksa kumminkaan tehdä ruokaa. Mutta minulla kuitenkin oli nälkä. Ja siitähän päästään yli helpoiten tekemällä ruokaa. 

Chicken cordon bleu ja tarpeelliset hökeet

• 1 pulska broilerin rintafile
• 1 viipale kinkkua
• 1 viipale viskicheddaria
• 2 lehteä basilikaa
• nokare voita ja liraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• pankomuruja (+ raastettua parmesaania, mutta sen unohdin)
• vehnäjauhoja
• timjamia
• 1 avokado
• 1 pallo mozzarellaa 
• 1 veriappelsiini
• mansikoita
• kirsikkatomaatteja
• kurkkua
• pinaatinlehtiä
• appelsiinimehua
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria (taas) 

Koska minulla oli nälkä, tein annoksesta liian suuren yhdelle, puolikas avokado ja puolikas pallo mozzarellaa olisi riittänyt, muita aineksia oli sopivasti. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja valmistelin broilerinrinnan. Leikkasin siihen taskun ja sijoitin sinne palan kinkkua, juustoa ja basilikan lehdet.  Suljin taskun cocktailtikuilla. Sekoitin vehnäjauhoihin (vajaa desi, niitä on oltava enemmän kuin varsinaisesti kuluu, että leivitys onnistuu) suolaa, pippuria ja tuoreita timjaminlehtiä. Pyöritin kanapalaa maustetuissa jauhoissa, sitten kevyesti vatkatussa kananmunassa ja lopuksi pankomuruissa. Minun on tarkoitus raastaa niiden joukkoon parmesaania, mutta näköjään unohdin. 

Kuumensin pannua ja sillä voita ja oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma ja voin kuohu laskenut, laitoin leivitetyn kanapalan pannulle. Paistoin sitä joka puolelta sen verran, että pinnasta tuli nätin värinen. Nostin sen peltilautasella uuniin kypsymään loppuun. 

Kanan kypsyessä valmistelin muut ainekset. Halkaisin avokadon (tällä kertaa olin onnistunut ostamaan sopivan kypsän) ja leikkasin viipaleiksi. Samoin leikkasin appelsiinin kuorettomaksi ja viipaleisiin, joilla täytin mozzarellapallon. Sisustin lautasen pinaatinlehdillä ja asettelin sille tomaatit, kurkkuviipaleet, mansikat, avokadon ja appelsiinimozzarellan kehän muotoon niin, että keskelle jäi tila chicken cordon bleulle. Sekoitin vielä appelsiinimehusta, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista pienen kastikkeen salaattiosalle. 

Kun kana oli ollut uunissa noin kymmenen minuuttia, mittasin palan sisälämmön, se ei ollut vielä tarpeeksi, joten jatkoin paistamista. Uudelleen noin viiden minuutin päästä sisälämpö oli noussut 75 asteeseen, joka olikin juuri sopiva. Poistin cocktailtikut, leikkasin kanapalan viipaleisiin ja nostin annoksen keskelle. Oli hyvää, mutta oli liian paljon, onneksi ei ollut jälkiruokaa! 

Tänään Yksin Kotona-teemaviikko päättyy ja pääsen taas tekemään ruokaa kahdelle. En ehkä vilkaisekaan hetkeen Jane Austen-hyllyyni, mutta työmatkalla kyllä jatkan Mansfield Parkin kuuntelemista äänikirjana, Juliet Stevenson on juuri pääsemässä siihen, kun Mr Bertram saapuu Antigualta ja kotoisan teatteriseurueen suunnitelmat menevät mönkään. Olen jo hankkinut seuraavaksi kuunneltavaksi Emman ja Persuasionin.