Lauantaijuttu

En muista enää miksi aloin joskus kauan sitten käyttää lauantaijuttu-tunnistetta, ei siihen luultavasti ollut edes mitään varsinaista syytä. Lauantai on kuitenkin ollut pitkään lempipäiväni viikossa. Blogin alussa me olimme vielä yhdessä asuva nelihenkinen perhe ja vuorotyöläisenä vapaaksi osuva lauantai tuntui todella juhlapäivältä. Heräsin usein aikaisin ja lueskelin muitten blogaanien postauksia, mietin päivän ruokia, etsin ohjeita ja vietin viikon mukavimmat tunnit.

Sittemmin olemme jääneet Antin kanssa kaksin, työkin on muuttunut rytmeiltään niin, että lauantaina on useammin vapaata kuin työvuoro. Mutta se on ennallaan, että minä herään varhain. Lauantaita en halua käyttää nukkumiseen! Tänään on vielä siinä mielessä erityinen päivä, että olen aivan yksin kotona. Olenkin maksimoinut lauantaista nauttimiseni siten, että menin eilen illalla aikaisin nukkumaan ja katsonut pikavauhtia kaikki kivat unet. Nyt on edessä pitkä rauhallinen lauantai, jota en anna minkään pilata. Mikä tai kuka sitä nyt haluaisikaan pilata? Lisään  postaukseen päivän kuluessa mitä kaikkea kerkiänkään tehdä.

EDIT 1: Aamu on jo valjennut aurinkoisena, pakkasta on yhä 13 astetta, melkein talven kylmimpiä öitä takana. Linnut saivat ruokansa, Antti oli laittanut minulle oven pieleen kaksi pientä sankoa, joissa oli valmiina lauantain ja sunnuntain ruoat valmiina, kui hienoo se on?

Eikä oikein voi sanoa, etten muistaisi tai osaisi, kun ämpärit oli sijoitettu strategisesti niin, ettei talosta voi kävellä ulos niitä huomaamatta. Tosin tässä oli vaarana se, etten poistu talosta, se ei ole minulle lainkaan harvinaista, olen pirttityyppiä. Takapihan hämärässä seitsemän aikaan saattoi olla varma, että myös jäniksiä on käynyt katsastamassa tarjontaa yön aikana.

Vuodevaatteet menivät avustettuina ulos tuulettumaan, nyt on jo vuoteet pedattuna puhtain liinavaattein, se on niin ihana tunne mennä nukkumaan juuri vaihdettujen liinavaatteiden väliin. Untuvapeitot ja -tyynyt tykkäävät pakkasesta. Kerran meillä unohtui talveksi T@b-vaunuun tyynyt ja kun otin ne tarkasteltavaksi, olivat tyynyliinat melkein ratkeamispisteessä, tyynyt olivat terhakoituneet kylmässä ilmassa. Ilmankos linnutkin tarkenevat talvet.

Koska laiska tunnetusti luettelee töitään, niin kerrottakoon, että sekä pyykkikone, kuivaaja ja tiskari ovat jo ahkeroineet johtaminani ja nettiradio soittaa lempimusiikkiani taajuudella .997. Lempikappaleeni tällä erää on tämä. Siitä tulee nuoruus mieleen ja toisaalta vanhemmuus.

Aamiaistakin olen syönyt. Sain toissapäivänä mieluisan postipaketin, kun lempikatutaiteilijani Nuno Costahin kuvilla koristellut mukit saapuivat. Ehjinä!

Toinen postitteluoperaatiokin tuli valmiiksi. Ostin nimittäin noin vuosi sitten Chocochili-Elinalta Kitchen Aid-blenderin rungon, joka oli jäänyt hänelle virattomaksi. Ajattelin, että kannunhan tuosta vaan ostaa, mutta se olikin pitempi projekti. Oikein missään sitä ei ollut saatavilla, tai hinta oli todella kova. Eri maiden kaupoissa tuotenumerot olivat erilaiset eikä oikein hotsittanut ostaa tuotetta epävarmana onko se oikea vai ei. Välillä olimme monta kuukautta ajattelematta koko asiaa. Olin antanut edellisen blenderini jo eteenpäin ja puolisen vuotta olimme ilman. Kyllähän sitä pärjää bamixillakin, mutta mitään sifonihommia ei oikein voi tehdä, jollei ole tehokasta blenderiä.

Viime reissulla Tallinnaan menimme käymään Ülemisten ostoskeskuksessa ja siellä Kulp-nimisessä keittiötarvikekaupassa. Siellä oli kyseistä blenderiä, mutta kannua ei ollut varaosana heti mukaan myytäväksi. Myyjä lupasi ottaa selkoa saisiko sitä tilattua. Muutaman päivän kuluttua sain postia, että kannu olisi nyt saatavana. Liike lupasi lähettääkin kannun minulle etukäteismaksua vastaan. Minähän maksoin ja muutamassa päivässä kannu saapui. Jännitti, että onkohan se oikea. Olihan se, mutta paketissa oli vain kannu. Ei minulle käynyt mielessänikään kannua kädessäni heilutellessani ja kysyessäni siitä, että se myytäisiin ilman kantta. Lisää sähköpostia siis, suomeksi muuten. Liike kertoi sitten paljonko kansi ja siihen kuuluva tulppa maksavat. Aika tyyristä. Mutta eihän kannulla mitään ilman kantta tee. Meni taas hetkinen ja liike tarjoutui lähettämään minulle liikkeessä olevan laitteen kannen postimaksun hinnalla, koska kannen tilaamisessa maahantuojalta menisi aikaa ja oli käynyt ilmeinen väärinkäsitys kannun kanssa (punastus). Näin teimme ja taas odottamaan pakettia. Nyt Suomen posti näytti taas miten asiakkaan hermot laitetaan koville, sillä paketti pötkötti monta päivää lajittelukeskuksessa. Eilen viimein sain senkin paketin ja tutisevin käsin avasin sen. Siellä oli todellakin oikea kansi ja tulppa ja ne nähdessäni ymmärsin, että ne eivät olleet ihan halpoja listahinnoiltaan, sen verran napakkaa istuvuutta ja toimivuutta oli nähtävillä. Ei siis mitään ämpärimuovia postimaksun hinnalla. Kulp saa kyllä minulta todella korkeat pisteet asiakaspalvelusta ja joustavuudesta, typerämpääkin palveltiin kuin kuninkaallista.

Nyt alkavat olla kaikki itselleni asettamat kotityöt tehtynä ja on aika siirtyä lekottelun puolelle. Kellokin on vasta kymmenen. Ihanaa!

EDIT 2: Nyt kello on vähän puoli neljä ja olen menestyksellisesti pitänyt sohvaa paikallaan. Ei ole yhtään pullikoinut vastaan. Samalla pyykkikone on tehnyt työnsä niin, että kuivaajassa on viimeinen satsi menossa, tyynyjä pitää pyörittää hyvän aikaa.

Olen jopa tehnyt itselleni ruokaa, samanlaista kuin viime keväänä, minut oli jätetty yksin silloinkin. Paistoin silloin pihvin, jota tituleerasin parhaimmakseni. Tällä kertaa onnistuin ehkä jopa paremmin. Ostin eilen palasen naudan sisäfilettä ja silmäni harittivat kaupassa sen verran, että tänään pakettia aukaistessani arvelin, että nyt haukkasin liian ison palan. Mutta hyvin siinä kävi. Pihvin paksuus oli noin viisi senttiä ja paistoin sen pannulla pinnoiltaan ja sitten laitoin sen uuniin 120 asteeseen kunnes sisälämpötila oli 58 astetta. Pihvi lepäsi folion alla sen aikaa, että tein kastikkeen, samaan tapaan pannulla kuin viime keväänä ja lopputulos oli kyllä aivan täydellinen, vaikka itse sanonkin. Omat kehut ovat niitä parhaita, tulee kerralla mieluista. Mutta rehellisyyden nimissä, pikkuisen pienempikin pihvi olisi riittänyt. Nyt ei tarvitse pihviä seuraavaan vuoteen. Lisänä oli broccolinia ja minikokoisia vadelma-mozzarellavartaita, joista unohdin balsamicon, mutta kyllä ne nielaisi ilmankin.

Nyt on edessä vaikea valinta, nimittäin minkä elokuvan katsoisin. Ehkä katson kaikki kolme, mutta taidan valita ensimmäiseksi tuon Favouriten. Ja sitten Downton Abbeyn. Tolkien voisi Anttiakin kiinnostaa, joten se saattaa jäädä pronssille. Tosin nyt on edessä vaikea koitos, saada aikaan laitteistosta yhteensopivat kuva ja ääni, se ei ole niin helppoa kuin luulisi. Yleensä se hoituu sillä, että ojennan kaikki kapulat Antille ja kehun, että sinä kun olet niin taitava, niin säädätkö sinä. Nyt pitää pärjätä ihan itse.

EDIT 3: Nyt on kaksi elokuvaa katsottu. Ensin katsoin Favouriten, eikä se jättänyt kyllä hyvää mieltä. Se oli hyvin tehty ja erinomaisesti näytelty, mutta aihepiiri oli erittäin epämiellyttävä, en osaa tarkemmin määritellä. Siitä jäi surkea mieli, samaan tapaan kuin aikoinaan elokuvasta The Dutchess. Naisen asema ei ole ollut 1700-luvulla varmaan kovin häävi missään yhteiskuntaluokassa, mutta elokuvasta peilautui liiankin tarkasti se, miten nykyäänkään ei ole monelta osin paljonkaan paremmin. En ehkä ymmärtänyt elokuvaa tarpeeksi, luin katsoessani jonkun arvostelun ja siinä elokuvaa luonnehdittiin draamakomediaksi. Minusta se oli lähinnä epämiellyttävää, vaikka siis arvostankin näyttelijöiden roolitöitä. Saa selittää, jos ymmärsin ihan väärin!

Toinen elokuva, Downton Abbey sitten oli taas sellaista pörröhöttöä fanille, ettei paremmasta väliä. Ihanaa, kaunista, loistavaa, tietysti turhanpäiväistä, mutta niin suloista sarjaa kaipaaville. Sitä katsomattomille elokuva ei varmaan aukene, mutta mitäs läksivät.

Vapaapäiväni, ihana lauantai alkaa olla lopuillaan, tämä on ollut hyvä päivä. Saattaa olla, että päivä vaatii vielä yhden Austenin, vaikkapa Pride and Prejudicen, siihen tarkkaavaisuuteni vielä voisi riittää, version jossa Brenda Blethyn esittää mama Bennetiä ja kertoo lisämateriaaleissa lempivitsini norsusta ja hiirestä. Kysy jos haluat tietää mikä se on!