Tonttihortoiluletut

Ei pitäisi motkottaa, jos tontilla on pisteleviä nokkosia, ei vaikka ne tekisivät loppukesästä viinimarjojen poiminnasta kirvelevää hommaa. Siinä voi käydä niin, ettei tontilta lopulta löydy nokkosia edes litraa, kun kitkijä on ollut niin tehokas monen vuoden ajan. Tarkoitus oli tehdä nokkoslettuja jo toisen kerran, viime vuonna tein ensimmäisen kerran. Saimme aamulla kuitenkin etsittyä sen verran nuoria nokkosia, että oli järkeä ruveta letunpaistoon, lisäksi keräsimme mukaan tontilta löytyviä yrttejä ja kaivelin pakastimesta pussinpohjan pinaattia. 

Tonttihortoiluletut

• nuoria nokkosia (ennen ryöppäämistä noin 3 dl, ryöpättynä onneton märkä pieni keko)
• sekalaisia yrttejä (timjamia, basilikaa, rakuunaa, korianteria, persiljaa, ruohosipulia)
• muutama pieni kuutio pakastettua pinaattia (ovat pussissa sellaisia vähän tikkuaskia pienempiä irrallisia jäisiä palikoita)
• 2 pientä punaista suippopaprikaa
• 1 kevätsipuli varsineen
• 0,5 l maitoa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• 40 g sulatettua voita + paistamiseen iso nokare
• 1 tl suolaa
• pippuria

Riivin nokkosen lehdet varsista ja ryöppäsin ne kiehauttamalla nopeasti vedessä, näin niistä lähti pois pistelevyys, jota nuorissa lehdissä ei paljon edes ollut. Leikkasin yrtit silpuksi ja paprikat pieniksi kuutioiksi ja nakkasin ne blenderin kannuun. Mittasin sinne maidon, jauhot ja suolan ja lisäsin vielä kananmunat ja sulatetun voin. Käytin blenderiä alhaisella teholla sen verran, että taikinasta tuli tasaista, kauniin vaalean vihreää. Kaadoin taikinan kannelliseen kannuun ja laitoin sen jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi. 

Rapu-mätikastike

• 3 dl kreikkalaista jogurttia + kermaviinipurkin jämät
• 1 kevätsipuli varsineen
• noin 0,5 dl kirjolohen mätiä, puolet pienestä purkista
• pikkuisen pakastettuja kypsiä katkarapuja
• 2 pientä punaista suippopaprikaa pieniksi kuutioiksi leikattuna
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• kuivattua tilliä (tuoretta ei ollut)

Sekoitin kastikkeen ainekset tasaiseksi ja laitoin jääkaappiin asettumaan.

Kun oli aika paistaa letut, kuumensin pannun melkoisen kuumaksi. Katsoin juuri jonain iltana tanskalaisen kokin ohjelmaa, sen joka näyttää prinsessa Victorialta, taitaa olla Mette nimeltään. Vai onkohan hän leipuri? Joka tapauksessa hän paistoin lettuja ja neuvoi, että pannun pitää olla kuuma, että letuista tulee rapeita ja pitsireunaisia. Olen usein paistanut liian miedolla lämmöllä ja letuista tulee lötköjä. Se ei ole kivaa. 

Laitoin pannulle nokareen voita ja kun se oli sulanut ja alkanut kuohua pikkuisen, sekoitin taikinan nopeasti kannussa ja otin sitä kauhallisen ja kaadoin pannulle. Kallistelin pannua niin, että taikinaa levisi koko pannun pohjalle. Paistoin letut molemmin puolin (olipa uutinen) ja kasasin ne keoksi lautaselle odottamaan. Tästä satsista tuli 12 lettua. 

Söimme sekalaiset yrttiletut rapu-mätikastikkeen kanssa, lisäsimme vielä kastikkeen päälle eiliseltä perhepäivälliseltä jääneitä kevätsipulin viipaleita ja napsimme rasiasta tomaattia, salaattia ja vesimelonin paloja. Kaikki tähdenlennotkin eiliseltä saatiin menemään. Lettuja ja kastiketta jäi vielä huomisellekin, jaksoimme syödä 2/3 lettua. 

Nyt alkaa tuntua, ehkä hieman valheellisesti ja perusteettomasti, että koronakevät on taittunut vähän vähemmän poikkeukselliseksi kesäksi. Minulla on vielä neljä viikkoa töitä ja sitten koittaa vapaus. Vielä 26 päivää, joka on 600 tuntia, joka on 36000 minuuttia, joka on 2160000 sekuntia. Kyllä minä jaksan.