Monenlaista nähtävää museokortilla ja ilmaiseksi

Kesän kolmannen CampaReissun toinen päivä muodostui monipuoliseksi, ehdimme vaikka mitä. Aamulla edellisillan sateen jälkeiset lätäköt olivat hävinneet ja kävimme aamiaisen ja tiskaamisen jälkeen hieman katsastamassa leirialuetta ennen matkan jatkamista. Kuntoranta ei ollut ihan suosikkipaikkamme, mutta kyllä siellä yhden yön viipyi. 

Olimme tarkkoina, ettei vaara yllättänyt

Aamun ensimmäinen museokohde oli Savonlinnan maakuntamuseo. Olavinlinnan lähellä oleva museorakennus on nyt remontissa, mutta Nälkälinnanmäen päällä on entinen kirjastorakennus, jossa toimii taidenäyttelytila ja pieni kooste varsinaisesta maakuntamuseosta. Kari Cavénin näyttely Ilo pitkästä itkusta oli todella kiva. 

Olavinlinnassa olemme käyneet muutamia kertoja, edellisestä kerrasta oli niin kauan, että ajattelimme piipahtaa siellä uudelleen. Tuona kesäpäivänä jono oli kuitenkin niin pitkä, että jätimme linnan väliin ja jatkoimme matkaa. Kiva nähdä, että kotimaankohteet vetävät väkeä, muttemme halua viettää aikaa jonoissa, ellei ole välttämätöntä. 

Kirkko päivässä on aina hyvästä ja ennen Punkaharjun Lustoon tutustumista poikkesimme reitiltä ja menimme katsomaan Kerimäen kirkkoa. Olemme kuulema käyneet siellä aikaisemminkin, mutta minulla ei ollut muistikuvaa tuosta kerrasta. Olen ehkä ajatellut silloin jotain muuta. Nyt ajattelin ja katselin kirkkoa sillä silmällä, ulkoa ja sisältä, etten heti unohda. Oli muuten kohtuullisen ruma lisärakennus läntätty kirkon taakse, ei mikään arkkitehtooninen riemuvoitto. 

Olemme muutaman kerran sekoittaneet muistikuvissa Suomen Metsämuseo Luston ja Rovaniemellä sijaitsevan Tiedekeskus Pilkkeen. Tällä matkalla menimme katsastamaan Luston ja se oli oikein mielenkiintoinen paikka, monipuolinen, iso, sokkeloinen ja sisälsi paljon katsottavaa. Väkeäkin oli aika paljon, muttei tungokseksi asti. 

Samassa pihapiirissä sijaitsee myös Aseman taidelaituri, jonne ei ole pääsymaksua, kannattaa vilkaista myös. Lustoon pääsee myös ilmeisesti paikallisjunavuoroillakin, mutta niin tarkkaan en siitä ottanut selkoa, koska olimme omalla ajokilla liikkeellä. Taidelaiturissa tarjolla oli erilaista taidetta, vähintään hintansa arvosta.

Parikkalan patsaspuisto oli päivän viimeinen kohde ennen majoittumista. Taisin kuulla paikasta ensimmäisen kerran Ylen Egenland-sarjasta ja sittemmin olemme olleet välillä melko lähelläkin, muttemme ole tulleet käyneeksi. Nyt kävimme, parkkipaikka oli aika täynnä ja väkeä riitti. Vapaaehtoinen, mutta toivottava pääsymaksu hoitui lippaaseen alueen reunalla, sen voi maksaa myös tekstarilla tai puiston putiikkiin kortilla. Minulla tulee usein vähän apea mieli näitten itetaidepläjäysten jälkeen, niin nytkin. Mutta oli tämä näkemisen arvoinen. 

Retken toiseksi yöksi menimme viime kesältä tutulle leirialueelle Lappeenrantaan. Ilmeisesti omistajataho on vaihtunut, mutta tienvarsikyltitys on ennallaan. Autoja ja vaunuja oli mukavasti alueella ja nyt siellä oli jopa paikalle ohjaus. Tosin se oli vähän semmoista "Kelpaisko tää teille, vai haluaisitteko jonnekin muuhun kohtaan?"-tyylistä jutustelua. Me saavuimme sen verran aikaisin, että saimme kivan paikan, myöhemmin saapui jokunen sellainen, joka joutui aikalailla sinksaamaan auton ja vaunun kanssa. 

Päivän ateria koostui raakamakkarasta ja grillatusta halloumista vihannesten kanssa. Ehdimme juuri saada ruoan valmiiksi, kun alkoi jälleen sataa. Mutta se ei haitannut mitään, sillä Lappeenrannan alueella näkyy hyvin venäläisiä tv-kanavia. Niissä ovat parasta mainokset. Niitä tulee todella paljon ja todella nopeasti, niissä puhutaan niin rivakasti, että pitäisi osata venäjää erittäin hyvin, että ehtisi ymmärtää. 

Matkan kolmas päivä sisälsi sitten jotain aivan muuta, siitä seuraavassa postauksessa.