Soupe à l'oignon sous vide

No siinä sitä tuli ranskaa kerrakseen ja varmaan meni pieleenkin. Olen tehnyt ranskalaista sipulikeittoa muutaman kerran aikaisemminkin postauksen verran, joista ensimmäinen kerta oli vuonna 2011, blogin ensimmäisenä kesänä. Postauksen nimi on Sipulikeittoa ja vuoria ja jostain syystä se on yhä yksi blogin luetuimmista postauksista. Kokkailin silloin Julia Childin ohjeen mukaan valurautapadassa keittoni. 

Seuraava sipulikeittokokkaus oli vasta monta vuotta myöhemmin, talvella 2015. Kävimme silloin Sinne Helsingissä syömässä ystävänpäivän illallisen ja siellä oli aivan ihanaa sileää sipulikeittoa. Yritin myöhemmin tehdä sellaista kotona ja huijata sillä tuolloin vielä kotona asuvaa nuorimmasta, joka ei pidä sipulista. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen bluffini paljastui. En minä mielestäni ihan tarkalleen ottaen valehdellut, sanoinpa vaan sitä kasvissosekeitoksi. Tuo keitto valmistui haudutuspadassa ja löytyy myös CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdeltä. En päässyt ihan niin hyvään lopputulokseen kuin Sinnen keitto. 

Saman vuoden kesällä keittelin sipulikeittoa painekattilassa aka höyrypannussa, tuolloin taas Julia Childin ohjeella, joka oli muunnettu painekattilan kestäväksi. Onnistuminen oli muistaakseni aika hyvä. Muutkin höyrypannukokeilut ovat Painekattila-kokkailu-välilehdellä, ei taida olla CampaKeittiön useimmiten käytetty vekotin, niin lyhyt lista näyttää olevan. 

Pari muutakin sipulikeittokokkailua on blogissa ollut, mutta mitään varsinaisia uusia valmistustapoja ei. Tänään mietin, että mitä vielä voisin kokeilla ja muistin, että sous vide on vielä kokeilematta. Löysinkin heti ohjeita netistä helposti ja piankos minulla oli keitto valmisteilla. 

Ranskalainen sipulikeitto sous vide (kaksi annosta)

• 0,5 kg erilaisia sipuleita
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 3 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• timjamia
• suolaa ja pippuria 
• 1 dl roseviiniä
• 1 rkl vaahterasiirappia
• 2  dl vahvaa lihalientä
• 2 viipaletta vaaleaa maalaisleipää
• sopiva määrä raastettua gruyèrea

Otin pääsääntöisesti vinkkiä tältä sivulta, lähinnä valmistustavan puolesta, mutta muuten vilkuilin edellisiä keittopostauksiani ja poimin sieltä ainekset. 

Laitoin suureen kattilaan vettä ja sirkulaattorin lämmittämään vettä 85 °C asteeseen. 

Kuorin ensin sipulit jättäen sipulin varren puolen pään leikkaamatta. Näin saa hyvän kahvan mandoliinilla viipalointiin. Viipaloin sipulit erittäin ohuiksi viipaleiksi, samoin valkosipulinkynnet. 

Kuivasin kyyneleet.

Kuumensin isossa pannussa voita ja oliiviöljyä ja laitoin sinne kaikki sipulit mysiytymään. Kun sipulit olivat laiskistuneet jo kivasti, lisäsin pannulle hieman suolaa, pippuria, tuoretta timjamia ja lorauksen vaahterasiirappia sekä viinin. Sekoittelin ja annoin kypsyä siihen asti, että vesi kattilassa oli lämmennyt tavoitelämpöön

.

Otin esille 2-litraisen minigrip-suljettavan paksun pussin ja lusikoin laiskan sipulimassan pussiin. Laitoin kattilan päälle reunojen yli yltävän pitkän metallisen varrastikun ja laskin avonaisen pussin varovasti veteen niin, että ilma puristui pussista pois. Juuri ennen kuin pussiin olisi päässyt vettä, puristin pussin suun kiinni ja kiinnitin pussin pyykkipojilla varrastikkuun. Näin pussi ei valu kattilan pohjalle tai vaihtoehtoisesti, jos pussissa olisi kevyitä aineita, pussi ei kelluisi. 

Jätin pussin veteen noin neljäksi tunniksi, mutta 1,5-2 tuntiakin riittäisi. Mitä pitempään sipuleita kylvettää, sitä enemmän ne karamellisoituvat. 

Kun en jaksanut enää odottaa ja oli muutenkin jo ruoka-aika tulossa, nostin sipulipussin pois vedestä ja kumosin sisällön paksupohjaiseen kuparikattilaan. Lisäsin sinne lihaliemen ja kuumensin keiton. Maistelin sitä ja lisäsin suolaa ja pippuria. Keitin keittoa vielä noin puoli tuntia ja sitten kärsivällisyyteni oli loppu. 

Olin kuumentanut uunin 200 asteeseen ja laittanut ritilän uunin yläosaan. Kauhoin keittoa uunin kestäviin kuppeihin ja lisäsin päälle viipaleen maalaisleipää, jota olin leikannut jo aikaisemmin päivällä lautaselle hieman kuivahtamaan. Raastoin pinnalle juustoa. Laitoin kulhot ritilälle grillivastuksen alle ja kun juuston pinta ruskettui ja kupli, otin varovasti kupit pois. Ripottelin ihan päällimmäksi hieman tuoretta timjamia. 

Söimme. Kielet eivät palaneet ihan parantumattomasti. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle.

Tour de Francen ensimmäinen etappi oli Nizzan lähistöllä ajettiin 156 km mittaisena niin, että alussa oli kahteen kertaan sama noin 40 km lenkki, johon kuuluu napakka nousu. Loppupuolella oli vielä yksi, tätäkin suurempi mäki. Ennen starttia ajajilla oli maskit aika kiltisti, muttei ajamisen aikana, mikä on ihan ymmärrettävää.

Reitillä satoi ajoittain ja kaatumisia nähtiin paljon, kun pitkän kuivan kauden jälkeen tiet olivat märkiä. Lopussakin oli melkoinen kolarointi viimeisillä kilometreillä. Ensimmäisen keltaisen paidan sai päälleen norjalainen Alexander Kristoff UAE-tallista. Suosikkini Peter Sagan tuli viidenneksi. Tänä vuonna ei nähdä poskisuutelevia nuoria naisia, eikä arvopaitojen pukemista palkintokorokkeella. Voittaja vaan tulee arvopaidassaan kukkakimppu kädessä ja maski kasvoilla palkintokorokkeelle ja hänen vierellään ovat sponsorin edustajat, toisella puolella mies ja toisella puolella nainen. Mahtavaa, pusutytöt ovat jääneet ehkä historiaan! Oli todella mukava kuunnella Peter ja Christian Seliniä juttelemassa pyöräilystä ja tästä erikoisesta pyöräilyvuodesta.  Hyvä alku kisaan ja keittiöön!