Ihan kuin Le Bureaussa – porkkanaraaste

Erittäin myöhäsyntyisesti kiinnostuimme kesällä ranskalaisesta tv-sarjasta Le Bureau. Olemmekin katsoneet jo useita kausia Areenasta käydessämme huoltotauoilla kotona pienten CampaReissujen väleissä. Heti kun aloitimme katsoa sarjaa, varoin lukemasta siitä mistään mitään, ettei sarja spoilautuisi, joten älkää missään nimessä kertoko siitä yhtään mitään, pientäkään yksityiskohtaa, olkaa niin kilttejä! 

Vaikka sarja on paikoin hyvinkin rankka ja surullinen, on se myös käsittääkseni erittäin ranskalainen, siis ihmisten käytöstapojen, eleitten, vaatetuksen ja ajatusmaailman osalta. Minusta on hienoa seurata, miten ihmisten väliset suhteet kehittyvät, ottavat takapakkia tai askeleen eteenpäin, ovat samalla niin muodollisia, mutta silti lämpimiä. 

Olen pitänyt hyvin paljon siitä, miten sarjassa kuvataan lounastamista ja ylipäätään syömistä. Kun ihmiset ovat "toimistolla", he käyvät syömässä kanttiinissa. Kuka mitäkin, kuka mihinkin aikaan. Joku haukkaa sämpyläänsä työpöydän ääressä, jos ei ole aikaa kipaista kanttiiniin, tai jos ei sinne juuri haluakaan mennä. Eräällä hahmolla on erikoisia, vähemmän ranskalaisia eväitä kuten sushihampurilaisia. Joku juo aina pussiteetä, toinen ottaa automaatista kahvia, juuri niitä rutiineja joita meillä kaikilla muodostuu töissä. 

Se mitä agenteilla ja muilla tyypeillä on lautasillaan on hyvin kiinnostavaa. Usein heillä näyttäisi olevan jotain kalaa tai kanaa ja iso keko pitkiä papuja lisäkkeenä. Se, että ranskalaisilla olisi aina töissäkin normaalit ruokajuomat ei siis pidä paikkaansa, viiniä ei näy, vaan laseissa on vettä. Ja tv-sarjahan tietysti kertoo absoluuttisen totuuden. 

Tässä vaiheessa pääsen jo päivän postauksen pääasiaan, eli porkkanaraasteeseen. Sitä näkyy erittäin usein Le Bureau-sarjan lounastarjottimilla. Etenkin Marie-Jeanne ottaa sitä usein, tosin tarkasti muisteltuna, en ole ihan varma olenko nähnyt hänen varsinaisesti haarukoivan sitä. 

Mutta silti. Ranskalaiset pitävät porkkanaraasteesta, tai ainakin heillä on sitä tarjolla lounaspaikoissa ja koulun ruokaloissa. Siksi meilläkin oli tänään päivällisen lisäkkeenä ranskalaista porkkanaraastetta. Toinen syy on se, että meillä oli  kotona erittäin hyviä kaupanpäällisporkkanoita, joita saimme Kansainvälisiltä Ruokamarkkinoilta ostaessamme sodankyläläisiä kaskinauriita kilon pussin. Todella kansainvälistä. Voisi kuvitella, ettei porkkanaraasteeseen nyt erityisempää ohjetta tarvita, mutta kyllä minä tarvitsin! Otin sen täältä ja olin iloinen, että ruokalajille oli hieno ja pitkä ranskankielinen nimikin. 

Ranskalainen porkkanaraaste hunajavinaigrettellä

• 2 porkkanaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl dijonsinappia
• ripaus suolaa
• 1 tl hunajaa
• tuoretta persiljaa silppuna

Raastoin porkkanat ilmavaksi raasteeksi, jollaista tulee erinomaisella raastimellamme, siinä saa olla tarkkana, ettei tule ilmavaa sormiraastettakin. Sekoitin vinaigretten ainekset yhteen ja kaadoin porkkanaraasteen päälle. Sekoitin ja annoin maustua parisen tuntia. Söimme tätä kauniinväristä, mehevää raastetta päivällisellä kanan kaverina.

Tour de Francen kahdettatoista etappia luonnehdittiin Le Tour-lehdessämme nimellä "hilly", eli on jo mäkeäkin, muttei vuoria, on tasaistakin, muttei vai sitä. Eiliseen vielä palatakseni, niin Peter Sagan tosiaan sai penaltya siitä päällä puskemisesta loppukirissä. Hänet pudotettiin pääjoukon viimeiseksi ja häneltä otettiin pois rutkasti pistekilpailun pisteitä, joten hänen osaltaan vihreän paidan saaminen lienee nyt melkoisen vaikeaa. Haastattelussa hän sanoi, että näin nyt kävi, tuli hieman tyrittyä, mutta ei siinä sen kummempaa. Se on hyvä, ettei hän mussuta myöhemmin eikä syyttele muita.

Tänään voittajaksi ajoi Marc Hirschi, nuori sveitsiläinen, joka oli jo muutama etappi sitten lähellä voittoa. Kokonaiskilpailun tilanne ei muuttunut, Primoz Roglic jatkaa keltapaidassa. Huominen etappi on sitten vuoriluonteinen.