Emme tänään lähteneetkään eteenpäin Kokkolasta, nyt voi viipyä pidempään, jos siltä tuntuu. Aika hieno tunne, johon täytyy opettelemalla opetella. Aamukahvin aikana päätimme jarruttaa ja pysyä aloillamme, koska voimme.
Päivän ruokaa varten oli melkein kaikki jo valmiina, mutta broccolinia ostimme Kokkolan Prismasta noin 9 km aamupäiväkävelyllä. Kokkolassa oli muutakin kivaa nähtävää kuin Prisma.
Pippuripihvi lisäkkeineen CampaAdrian kaasuliedellä
Pihvit ja kastike
- 200 g naudan sisäfilettä noin 50g paloina (meillä oli tosi laiha sisäfileen loppupää)
- suolaa ja pippuria
- 1 rkl voita
- 1 rkl oliiviöljyä
- 1 salottisipuli
- 1 suuri herkkusieni (josta käytin neljä keskeltä leikattua viipaletta)
- 0,5 dl konjakkia
- 1 dl kermaa
- 1 tl karkeaa dijonsinappia
- paljon rosepippuria
- tuoretta rakuunaa ja timjamia
Lisäkkeet
- 2 perunaa
- 1 porkkana
- 4 oksaa broccolinia
- timjamia ja rakuunaa
- 1 rkl oliiviöljyä
- kirsikkatomaatteja
Ajattelin etukäteen, että tekisimme tämän päivällisen suurimmaksi osaksi ulkona, jolloin välttäisimme käryjä ja roiskeita auton keittiössä. Sää oli kuitenkin niin tuulinen ja sateenuhkainen, että tein kaiken sisällä. Laitoin lieden reunoille hieman foliota suojaksi, vaikkei maailma nyt sitten pelastunutkaan. Pahoittelen.
Aloitin preppaamalla vihannekset. Puolitin kaksi perunaa pitkittäin, toinen niistä oli se sydän, jonka Antti ihan itse tarkoituksella kasvatti. Silppusin salottisipulin ja leikkasin suuresta valkoisesta herkkusienestä keskeltä neljä viipaletta isoimmasta kohdasta. Loput säästin myöhempää käyttöä varten, että maailma pelastuisi, you know. Trimmasin neljä oksaa broccolinia ja leikkasin porkkanan neljään palaan.
Leikkasin naudan sisäfileen laihemmasta päästä neljä pientä pihviä ja jätin pienen pätkän ihan ohuinta palaa sellaisekseen. Kiersin myllyistä pihveille suolaa ja mustapippuria.
Varsinaisen kokkaamisen aloitin laittamalla pieneen wok-pannuumme vettä kiehumaan. Kun vesi kiehui, nostin veteen perunanpuolikkaat ja porkkanapalat kypsymään, lisäsin mukaan tuoretta timjamia ja rakuunaa.
Samaan aikaan kuumensin isomman pannun (se on ihan viiden markan halpispannu, ostettu Intermarchesta Raskasta vuonna 2014, ei mikään oikea pihvipannu, kevyt ja vielä siisti) ja sillä hieman voita ja oliiviöljyä. Lisäsin pannulle ensin sieniviipaleet ja paistoin niitä pari minuuttia puoleltaan. Nostin sieniviipaleet alumiinivuokaan odottamaan. Lisäsin hieman voita ja sipulit pannulle paistumaan. Parin minuutin päästä nostin pihvit pannulle sipuleitten seuraksi.
Tässä vaiheessa perunapuolikkaat ja porkkanaviipaleet olivat ihan viittä vaille kypsiä, nostin ne sieniviipaleitten kanssa samaan alumiinivuokaan odottamaan ja lisäsin wok-pannulle broccolinit esikypsymään noin 2 minuutiksi. Siitä siirsin nekin alumiinivuokaan odottamaan. Antti kaatoi esikypsytysveden pois ja kuivasi pannun minulle uudelleen, Antti on suosikkikölvini. Samaan aikaan hän kattoi pöydän ja keräsi pois välineitä, joita en enää tarvitsisi ja vei biojätteen ja roskat.
Pihvit olivat nyt olleet sipulin kanssa pannulla noin 3 minuuttia, käänsin pihvit ja menin ulos autosta. Otin mukaani minikokoisen konjakkipulloni ja Antilla oli valmiina tulitikut. Minä kaadoin konjakkia kuumalle pihvipannulle ja Antti sytytti konjakin palamaan. Ai että mikä tuoksu! Liekitys ei näy kuvassa, mutta vannon kautta kivan ja kannon, että niin tapahtui.
Kun konjakki paloi loppuun ja liekitys oli ohitse, menin takaisin sisälle CampaAdriaan ja jatkoin viimeistelyä. Lisäsin pihvipannulle kerman ja karkean dijonsinapin. Nostin kastikkeen kiehumaan, sekoittelin ja käänsin pihvejä vielä kertaalleen.
Samaan aikaan kuumensin uudelleen wok-pannun ja lisäsin sille voinokareen kanssa melkein kypsät perunapuolikkaat, porkkanapalat ja broccolinit niin, että ne kuumenivat ja saivat pienen paistopinnan.
Kuulostaa siltä, että tässä kaikessa meni kauan aikaa, mutta ei mennyt. Alkuvalmistelut veivät viitisen minuutia, esikeittämiset 10 minuuttia ja paistamiset ja viimeistelet veivät limittäin esikeittämisen kanssa noin 10-15 minuuttia. Ajoitus onnistui tänään todella hyvin. Pihvit kypsyivät loppuun kastikkeessa ja vihannekset saivat viimeisen voitelun samaan aikaan.
Annoksessa oli 2 pientä pihviä, sieniviipaleet, yksi peruna puolikkaina ja kaksi palaa porkkanaa, sekä 2 oksaa broccoliinia. Pihvien päälle ripottelimme runsaasti ihania rosepippureita. Kastiketta oli vähän ylimääräistä, mutta se oli niin hyvää, että söimme sen joka tapauksessa. Erittäin makeita kirsikkatomaatteja oli myös lautasella.
Tour de Francen yhdeksäs etappi oli aivan täydellinen vuorietapin malliesimerkki. Välillä ajettiin tymässä (sumu tai pilvessä ajaminen) ja lopussa saimme jännittää loppuratkaisua. Tadej Pogacar oli se voimakkain ja nopein. Upeaa! Nyt kävi niin, että Primoz Roglic otti kuin otti keltaisen paidan haltuunsa. Huomenna on lepopäivä ja meilläkin on haastevapaapäivä.
Näytti niin herkulliselta, että melkein äidyin puhumaan ranskaa!
VastaaPoistaOi kun minäkin äityisin!! En osaa sanoa kuin kiitos ja koirankakka ranskaksi.
Poista