Vain muutaman macaronin tähden

Tein ensimmäiset macaronini yli 9 vuotta sitten, blogin ensimmäisenä keväänä. Ne onnistuivat jotenkuten. Sen jälkeen kokeilin kerran, se kerta ei onnistunut ollenkaan. Sittemmin olen pitänyt pienen macaronpaussin, noin 8 vuotta. Jossain vaiheessa olen ostanut macaronien paistamiseen tarkoitetun silikonialustan, se on pyörinyt keittiön laatikossa ties kuinka kauan. Eilen kokeilin sitä. Ei olisi kannattanut. Kaikki 48 leivoksen puolikasta tarttuivat alustaan. 

Tässä kohtaa näytti vielä ihan ok:lta

Onneksi pursotin taikinaa myös aivan tavalliselle leivinpaperille, se satsi onnistui mainiosti ja sain aikaan kymmenkunta asiallista macaronia. Käytin sauvajyväsen postauksessa ollutta ohjetta, siinä ei varmasti ollut mitään vikaa, minä vain otin ensimmäisen satsin uunista liian aikaisin pois ja macaronit jäivät raa'oiksi, kas tähän tapaan:

#nojustiinsa

Jos ei tössi, noin 35 pientä macaronleivosta

• 2,5 dl sokeria
• 0,75 dl vettä
• 3 kananmunan valkuaista
• 225 g jauhettua mantelia
• 3,75 dl tomusokeria
• 2 kananmunan valkuaista
• elintarvikeväriä

Tein ihan niin kuin sauvajyvänen neuvoi, hän neuvoi minua vielä viestitse ennen varsinaista leipomista, kiitos hänelle <3

1. Erottele valkuaiset niin, että isossa yleiskoneen vatkauskulhossa on kolme valkuaista ja jossain toisessa astiassa on kaksi kpl.
2. Mittaa muut aineet valmiiksi.
3. Sekoita suuressa kulhossa mantelijauhe ja siivilöity tomusokeri huolellisesti yhteen.
4. Kaada sokeri (2,5 dl) paksupohjaiseen kattilaan ja lisää mukaan vesi. 
5. Keitä sokeria ja vettä niin kauan, että seoksen lämpötila on 119 astetta. Se vie noin 10  minuuttia, älä sekoittele, käytä vai mittaria ajoittain seoksessa seuratessasi lämpötilan nousua.
6. Vatkaa yleiskoneen kulhossa olevia kolmea valkuaista kipakasti niin, että niistä tulee valkoista vaahtoa. 
7. Kun sokeriliemen lämpötila on 119 astetta, laita yleiskone suurimmalle nopeudelle ja kaada varovasti kulhon sisäreunaa pitkin kuuma sokeriliemi valkuaisiin. Reunaa pitkin siksi, ettei tulikuuma sokeriliemi roisku. 
8. Jatka vatkaamista suurella nopeudella pari minuuttia ja pienennä sitten nopeutta hieman, anna koneen vatkata kaunista kiiltävän valkoista paksua marenkia (tämä on se italialainen marenkitekniikka), kunnes se jäähtyy hieman. Muutamia minuutteja.
9. Marengin vatkautuessa sekoita kaksi jäljellä olevaa valkuaista manteli-tomusokeriseokseen niin, että siitä tulee paksuhkoa tahnaa. Useissa ohjeissa neuvotaan laittamaan mukaan haluttu elintarvikeväri tässä kohtaa, mutta olisi ehkä hyvä värjätä jo marenki. En meinannut millään saada riittävän keltaista väriä taikinaan, enkä siis saanut lopultakaan. Muutaman tipan pitäisi riittää, muttei riittänyt. 
10. Kun marenki on jäähtynyt, sekoita se useassa erässä mantelijauhetahnaan kulhon reunoja pitkin pyöräytellen, se vie hyvän aikaa, taikinaa tulee aika paljon. 
11. Kun massa on tasaista taikinaa, kaavi se suureen pursotinpussiin, leikkaa pussin terävä kärki pois ja pursota taikinaa leivinpaperille pieniksi tasakokoisiksi pyöreiksi nökösiksi. 
12. Kuumenna uuni 150 asteeseen ja anna macaronien asettua sen aikaa pellillä paperilla, tänä aikana pinta hieman kuivahtaa ja niin sen pitääkin. Minä en saanut pinnasta kovin tasaista ja pursotuksesta jäi pienet huiput, mininännit.
13. Paista macaroneja noin 15 minuuttia ja toivo, että ne kohoavat noin paistamisen puolivälissä ja niihin muodostuu pieni "jalka". En sitä osaa selittää sen tarkemmin, mutta onnistuneista leivoksista näkee mitä se tarkoittaa. 
14. Kun macaronit ovat kypsiä (mistä senkin nyt sitten oikein tietää), anna niiden jäähtyä ensin paperin päällä ja toivo hartaasti, että ne irtoavat kauniisti. Minun paperilla paistamani onnistuivat siis hyvin, mutta silikonialustalla eivät ollenkaan, maku niissäkin oli ok, mutta pohja tarttui alustaan ja keksit olivat selkeästi jääneet raa'oiksi.
15. Kun macaronpuolikkaat ovat jäähtyneet, laita kahden puolikkaan väliin mieluista täytettä ja paina puolikkaat kevyesti yhteen. Meillä oli täytteinä lemoncurdia ja kiivimarmeladia.

Ihmettelen sitä, miten saan aina näistä ohjeista näin kamalan pitkiä epistoloita. Katsokaa vaikka sauvajyäsen postausta, samat asiat, mutta kompakti postaus. 

Tour de Francessa tapahtui eilen mahtava keikaus, kun keltapaita vaihtui slovenialaiselta toiselle. Nuori Tadej Pogacar ajoi aivan ilmiömäisen hyvän henkilökohtaisen aika-ajon ja toisaalta Primoz Roglic ajoi melko huonosti menettäen johtopaikkansa. Oli niin jännittävä etapin loppu, että olin purra kynteni aivan nysiksi. Tänään sitten oli vuorossa viimeinen, seremoniallinen päätösetappi, joka päättyi illan melkein jo hämärtyessä Pariisiin. Kokonaiskilpailun kärjen tilannetta ei ollut enää tarkoituskaan hämmentää, mutta kirimiehillä oli vielä jännät paikat, kuka saisi etapin voiton nimiinsä. Sam Bennett onnistui parhaiten ja varmisti samalla vihreän paidan kilpailuosion, eli pistekilpailun voiton. Tadej Pogacar voitti kokonaiskilpailun,  ei aivan 22. syntymäpäivänään, synttäri on vasta huomenna. 

Nyt alkaa pieni haastevapaa, joka päättyy parin viikon kuluttua alkavaan Giro d'Italiaan. Silloin CampaKeittiö sukeltaa italialaisen ruoan maailmaan kolmeksi viikoksi ja Giron loppupuolella vielä espanjalaisen ruoankin, kun yhtä aikaa Giron viimeisen viikon aikana ajetaan tänä poikkeusvuonna myös Vueltaa. Tämä kaikki siis mikäli koronatilanne ei pahene. 

Olen iloinen siitä, miten selvisin CampaSimpukan kymmenennen kolmiosaisen ruokahaasteen ensimmäisestä osiosta, postauksia tuli jokaiselle kilpailupäivälle ja mukana oli muutamia onnistumisia ja uusia ruokiakin, mutta myös revisited-osastoa. Kilpailu oli oikein jännittävä ja samanlaista toivomme myös Girolta ja Vueltalta. Peter Seliniä siteeratakseni: Kiitos seurasta ja HEIHEI!