Välillä tulee vahingossa päiviä, jolloin saa aikaa vaikka mitä. Jo ennen yhdeksää oli keittiössä jäähtymässä uudella hapanjuurella leivottuja leipiä (niistä lisää myöhemmin) ja joltisellakin itsensäpakottamisella sain aloitettua viikottaisen joka x vuosittaisen jääkaapin suursiivouksen. Antti oli uskollinen kompostimestarini ja tyhjensi purkkeja kompostiin. Nyt taas jääkaapin takaseinä näkyy ja yritämme pitääkin sen näkösällä, emme tarvitse niin paljon ruokaa. Etenkään sellaista mitä emme syö. Ryhtiliike paikallaan. Taas.
Päivällinen koostui naudan sisäfilepihveistä (vain yksi pieni pihvi/sierainpari, inhoan tuota sanontaa, mutta tykkään silti käyttää joskus, omituista) ja espanjalaisesta lisäkeruoasta, köyhän miehen perunoista, patatas a lo pobre. Voi olla, ettei tämä ole autenttinen ohje, mutten anna sen häiritä. Otin neuvot täältä. Pienensin ohjetta kahdelle ja laitan määrät tähän sen mukaisesti.
Köyhän miehen perunat
- 6 keskikokoista perunaa
- 1 punasipuli
- 2 valkosipulin kynttä (tai enemmän, jos ei huomenna haittaa)
- 3 pientä suippopaprikaa (punainen, oranssi ja keltainen)
- rutosti oliiviöljyä
- 2 laakerinlehteä
- suolaa ja pippuria
Kuori perunat ja leikkaa ne noin kolmen millin viipaleisiin, samoin sipuli ja paprikat. Valkosipulin kynnet voi laittaa kokonaisina tai viipaleina, ihan miten tykkäät. Kuumenna uunin kestävässä pannussa oliiviöljyä todella reippaasti, älä nyt pelästy, öljyä täytyy olla ainakin pari kolme senttiä pannun pohjalla.
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita pannulle perunat varovaisesti kuumaan öljyyn, erottele niitä lastalla, etteivät tartu pannun pohjaan eivätkä toisiinsa. Noin viiden kuuden minuutin päästä lisää mukaan sipulit, paprikat ja laakerinlehdet. Anna kaikkien kypsyä kuumassa öljyssä, äläkä ajattele terveysasioita tai sen sellaisia. Tämä on kuin confit-hommat, rasvaa ei juurikaan jää annokseen.
Noin kymmenen minuutin kuluttua perunaviipaleet alkavat olla kypsiä, kokeile sitä terävällä veitsellä. Kun perunat alkavat olla kypsät, sinulla on kaksi vaihtoehtoa (on sinulla enemmänkin, voit toki vaikka lähteä lenkille ja jättää päivällisen väliin). Voit joko kumota koko pannun sisällön metalliseen siivilään ja valuttaa öljyn alla olevaan astiaan tai voit nostella perunat ja muut hökeet reikäkauhalla kuumaa kestävälle lautaselle ja sitten kaataa öljyn pois. Joka tapauksessa on tarkoitus päästä nyt eroon lähes kaikesta öljystä. (sitä voi käyttää lähipäivinä vaikka espanjalaisten käristettujen kananmunien tekoon, tai muuhun, mikä ei pahastu valkosipulin aromista, tai sen voi imeyttää kompostiin) Kun öljy on valunut pois paistoksesta, kumoa perunat lautaselta tai siivilästä takaisin uunin kestävään pannuun tai jos et käyttänyt sellaista, uunivuokaan. Laita vuokaan uuniin ja paistele vielä noin 20-25 minuuttia kunnes perunoiden reunoihin alkaa tulla houkuttelevia kullankeltaisia reunoja.
Sisäfilepihvit järkyttävän kuumassa grillissä
- 2 naudan sisäfilepihviä (noin 100 g/kpl)
- 1 rkl oliiviöljyä
- suolaa ja pippuria
- yrttistä maustevoita
Meillä oli pieni pala sisäfilettä, josta tuli kaksi pienehköä pihviä, ei ollut tarkoitus syödä itseään ähkyyn. Pihvit olivat noin 4-5 cm paksuja. Pyöritin ne oliiviöljyssä. Lisäke oli jo uunissa ja melkein valmis ja uunikin jo pois päältä. Meillä oli ensimmäisessä kokeilussa uusi grilli, jolla oli lupeissa pihvinpaisto todella nopeasti 800 asteessa. Kuulostaa brutaalilta ja kyllä meillä vähän oli jännitystä ilmassa tämän kokeilun kanssa.
Lone Star-grilli oli yhdistetty kaasupulloon ja Antti laittoi sen tulille, täysille luonnollisesti, ei siinä paljon säätöjä olekaan. Noin kolmessa, neljässä minuutissa grilli oli melkoisen kuuma. Tämä siis tehtiin ulkona, tätä vekotinta ei pidä laittaa minkään helposti syttyvän päälle, eikä sisätiloihin, meillä se oli kaasugrillin työpöydällä ja kaasupullo hyvän matkan päässä turvassa. Emme oikeasti tiedä, kuinka kuumaksi tuo minihorna oikein kuumeni.
Antti nosti öljytyt pihvit grillin paksulle grilliritilälle ja tökkäsi ne grilliin, ylimmälle tasolle. Munakelloon minuutti ja sitten vaan katsottiin kuinka pihvit paistuivat pikavauhtia. Minuutin kuluttua Antti käänsi pihvit ja toinen minuutti toiselle puolelle. Sitten Antti laski pihvit grillin pienelle irrotettavalle rasvapellille ja asetti sen noin puoliväliin uunia. Minä olisin halunnut, että ne ovat alempana ja kysyin, että missä ne pitäisi pitää. Emme kumpikaan tienneet! Uuden laitteen iloja. Antti pienensi hieman grillin lämpöä (ei käryäkään paljonko) ja pihvit olivat hornassa vielä noin kolme minuuttia. Mittasimme pihvien sisälämpöä pariin otteeseen ja kun se oli 55° C otimme ne samantien pois. Antti muisti laittaa kaasun pois ja sammuttaa laitteen, kun menimme sisälle ja teimme annokset.
Perunat olivat tällä välin saaneet nätit reunukset ja annostelimme ne lautasille ja vierelle pihvit, päälle suolaa ja pippuria ja pihveille maustevoinokare. Ai että, olemme me omasta mielestämme osanneet paistaa pihvin aikaisemminkin, mutta tämä oli kyllä aivan tolkuttoman hyvä pihvi! Juuri sopivan kypsä makuumme, murea ja erittäin hyvä paistopinta.
Espanjalainen perunalisäke, köyhän miehen perunat olivat todella hyvät myös. Vaikka niiden valmistamiseen käytettiinkin öljyä enemmän kuin ilmailulääkärille uskaltaisi kertoa (minun ei enää ikinä tarvitse häntä tavata) eivät ne olleet rasvaisia. En tajua mikseivät.
La Vueltassa alkoi viimeinen kisaviikko eilisen lepopäivän jälkeen. Kyseessä oli henkilökohtainen aika-ajo, 33,7 km mittainen, jonka lopussa oli kipakka nousu. Useimmat ajajat vaihtoivat maantiepyörään nousun alussa. Siinä nähtiin erilaisia esityksiä sen suhteen, miten sulavasti vaihto sujui.
Minähän olen tunnetusti jo toivonut Primoz Roglicin kohentavan asemiaan ja niin kävikin. Hän ajoi etapin voittoon ja otti taas punapaidan Richard Carapazilta, joka jäi nyt toiseksi ja on kokonaiskilpailussa 39 sekuntia Primozia perässä. Tällaista suuren tourin pitää ollakin. Koronatestit muuten tehtiin sunnuntain ja eilisen lepopäivän aikana (yli 600 testiä koko kisakonklaaville) ja kaikki osoittautuivat negatiivisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti