lauantai 7. marraskuuta 2020

Abuelan keittiöstä – lihapullat ja perunat kastikkeessa

Osuin tällaiseen ruokaan, josta tuli oikein kotoisa olo, se on kuulema sellainen perusruoka, jota espanjalaiset isoäidit tekevät lapsenlapsille. Minä tein sitä vain meille kahdelle ja olihan siinä tiettyä lohturuokafiilinkiä, vaikken siitä lohturuoan käsitteestä yhtään tykkääkään. Otin ohjeen täältä ja sovelsin määrät sen mukaan, mitä kahden hengen annokseen meni. 

Abuelan lihapullat ja perunat


Lihapullat (10 kpl)

  • 200 g jauhelihaa
  • 1 pieni kananmuna
  • 1 valkosipulinkynsi
  • tuoretta persiljaa (meillä ei ollut, käytin timjamia)
  • 1 viipale vaaleaa leipää maitoon liotettuna
  • 1 rkl mantelijauhetta
  • suolaa ja pippuria
  • 1 tl soijakastiketta
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • oliiviöljyä paistamiseen

Perunat

  • 5 pientä perunaa

Kastike

  • oliiviöljyä (pannulla lihapullien ja perunoiden paistamisesta)
  • 1 sipuli
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • 1 valkosipulinkynsi
  • tuoretta persiljaa (ei ollut tällä kertaa) ja timjamia
  • ruohosipulia (persiljan tilalta)
  • loraus oliiviöljyä
  • 1 dl valkoviiniä
  • 2 dl kasvislientä
  • annoksen päälle tuoretta yrttiä, meillä basilikaa
Aloitin tekemällä lihapullataikinan sekoittamalla jauhelihaan kananmunan, silputun valkosipulinkynnen, maitoon liotetun ja murustellun leipäpalan, soijan, mantelijauheen ja tuoretta yrttiä, meillä timjamia. Maustoin suolalla ja pippurilla ja laitoin taikinan jääkaappiin noin puoleksi tunniksi tekeytymään. 

Sillä välin silppusin toisen valkosipulinkynnen, timjamia ja ruohosipulia ja sekoitin ne morttelissa ja pienessä tilkassa oliiviöljyä. Jätin seoksin odottamaan. Silppusin myös sipulin. Kuorin perunat ja leikkasin ne epäsäännöllisiin paloihin. Tein kasvisfondista lientä odottamaan ja otin valkoviinin lasiin valmiiksi. En maistanut. 

Kun oli aika tehdä ruoka loppuun, otin lihapullataikinan esille ja kuumensin pannun. Paistoin sillä pienen koepalan, kerrankin lihapullataikina maistui jo tarpeeksi. Pyörittelin kostein käsin taikinan kymmeneksi lihapullaksi ja kieritin ne vehnäjauhoissa. Kuumensin pannun uudelleen ja kaadoin sille reilusti oliiviöljyä, niin että pohja oli oikein reippaasti peittynyt. Paistoin lihapullat joka puolelta kauniin värisiksi, mutta niiden ei tarvinnut tulla vielä kypsiksi asti. Nostin ne pieneen kupariseen kasariin odottamaan. 

Kaadoin perunapalat pannulle ja paistelin niitäkin muutaman minuutin, niidenkään ei ollut tarkoitus tulla kypsiksi tässä vaiheessa. Ne ottivat hyvin väriä pannulla olevasta öljystä ja lihapullien jauhotuksesta. Asettelin perunat kasariin lihapullien ympärille. 

Sitten oli kastikkeen vuoro, pannulla oli edelleen sopivasti öljyä, ei liikaa, muttei sitä tarvinnut enempääkään. Lisäsin pannulle silputun sipulin ja paistoin sitä pari minuuttia. Ripottelin sipuleiden päälle vehnäjauhot ja sekoitin. Sitten oli viinin vuoro, se pannulle ja sekoitusta. Viini kiehui nopeasti pois ja pannulla oli sipulinen suurustus. Kaadoin mukaan kasvislientä sen verran kuin arvelin tarvittavan, että kasarissa olevat lihapullat ja perunat saisivat kunnon kastikekylvyn. Kaavin mukaan morttelissa olevat yrtit ja valkosipulisilpun öljyssä. Sekoitin kastikkeen tasaiseksi ja maistoin, se tarvitsi hieman suolaa. Kaadoin kastikkeen kasariin lihapullien ja perunalohkojen päälle ja jätin ruoan kypsymään miedolla lämmöllä noin puoleksi tunniksi. Kokeilin perunoiden kypsyyttä, ne tarvitsivat vielä viisi minuuttia sakeassa kastikkeessa. 

Annokseen lusikoin keskelle lihapullia ja reunoille perunoita, päälle hieman tuoretta basilikaa. Tämä oli sellaista helppoa ruokaa, helppoa tehdä, helppoa syödä, hyvää mieltä tuovaa, muttei mitenkään erityisen kaunista tai erikoista. 



La Vueltassa oli viimeinen varsinainen etappi, jolla kisan voittaja ratkaistiin. Kyseessä oli oikea vuorietappi, jonka aikana oli niin sadetta kuin auringonpaistettakin. Etappi päättyi kovaan nousuun ja sen voittajaksi ajoi David Gaudu. Kokonaistilanne oli  keikahtaa taas uuteen uskoon. Richard Carapaz otti ja nykäisi itsensä irti Primoz Roglicista viimeisillä kilometreillä ja sai minut epätoivon partaalle. Sinänsä hienoa, että Grand Tourissa oikeasti taistellaan voitosta viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti eikä minulla ole mitään Carapazia vastaan, olen vain iloisempi Primozin voitosta, jonka voittomarginaaliksi jäi vain 24 sekuntia. Huomenna ajetaan viimeinen etappi, joka on seremoniallinen eikä siinä enää haasteta kisan kärkeä, maaliin pitää tietysti ajaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti