Näin tehdään perinne – toistetaan vanhaa, kun ei keksitä uutta

Tänään on monella tapaa merkityksellinen päivä. Teen siitä oikein luettelon. Tärkeysjärjestyksessä ylhäältä alaspäin, ettei kenenkään tarvitse miettiä sitä. 

Miksi nyt on tärkeä päivä

1. Meillä on perhepäivälliset. Niitä ei ole tänä vuonna ollut liikaa, olemme säilyneet kaikki terveinä, 2/5 on tähän mennessä käynyt koronatestissä, onneksi negatiivisin vastauksin. On ilo saada nuoret tänne meille pöytämme ääreen syömään, nauramaan, puhumaan kaikki kaikille, sitä simultaanikapasiteetin ilotulitusta!
2. On isänpäivä. Vaikka lapset ovat aikuisia, on silti hienoa kokoontua isän luokse, mikäli mahdollista. 
3. La Vuelta loppuu ja CampaSimpukan kymmenes kolmeosainen ruokahaaste päättyy. Vielä kun voittajakin on eilisen jännittävän viimeisen merkittävän etapin jälkeen mieluisa, niin en voisi olla iloisempi. 
4. USA sai uuden presidentin. Sehän varmistui jo viime yön aikana, mutta kuuntelin Bidenin ja Harrisin puheet nyt aamulla ja viimein uskalsin uskoa. Hyvin tässä kävi. 

Mites nyt suu pannaan?

Niinpä meillä on siis syytä juhlaan. Huomasin, että päivällisen pääruoka on ollut jo kahtena edellisenä kertana vastaavana ruokahaasteiden päätöspäivänä suuri vadillinen salaattia lastattuna kaikenlaisella hyvällä ja koska en nyt keksinyt muutakaan, niin päätinkin, että tämähän on myös perinne. Problem solved! Tällä kertaa kala oli itse savustettua. En laita tästä jättisalaatista sen enempiä ohjeita tähän, kuvasta kyllä näkee. Olen niin iloisella mielellä ja tekee mieli vain lauleskella ja pyörähdellä. 

Olen tehnyt churroja jokaisena blogivuonna ja melkein jokaisena vuonna päätöspäivänä. Jonain vuonna olin töissä, joten churroilua piti aikaistaa. Yleensä se päivä on kuitenkin ollut syyskuussa ja olen tehnyt niitä ulkona grillin sivupolttimolla. Nyt La Vuelta päättyy poikkeuksellisesti vasta marraskuussa ja valoisa aika niin vähissä, joten tällä kertaa paistoin churrot sisällä. Käytin samaa ohjetta kuin aikaisemminkin, tätä. Mukana oli myös vihreitä kuulia, mansikoita ja vadelmia. 

La Vueltan vihoviimeinen, 18. etappi ajettiin seremoniallisena Madridin tienoilla ja loppukierrokset keskustassa. Kokonaiskilpailun kärkeä ei enää haastettu, vaan Primoz Roglicin ykköspaikka oli varmistettu ja toisen sijan piti eilen hurjan yrityksen tehnyt Richard Carapaz. Massakirin ykkösenä maaliin ajoi ja etapin voitti Pascal Ackermann!

Nyt loppuu siis CampaSimpukan melkoinen puristus, kaikki kolme Grand Touria on kokattu läpi enemmän tai vähemmän pieteetillä. Siitä olen iloinen, että jokaiselle etappipäivälle tuli postauksensa. Tästä alkaa haastevapaa ja saamme syödä mitä haluamme. 

Primoz on kova jätkä