Paahdettu lihapullakeitto

Hyvin monta vuotta sitten ystäväni kertoi, miten hän tekee jauhelihakeiton tai ylipäätään jonkun lihakeiton, jos hänellä on kunnolla aikaa. Hän paahtaa. Ei tietenkään lientä, mutta kaikki muut ainekset hän kertoi paahtavansa ensin. Kyllähän minäkin olen jauhelihan ensin paistanut, tai jos olen tehnyt lihakeiton kokolihasta, olen paistanut pannulla lihapaloja ainakin hetkisen. Tänään tein #kunontuotaaikaa sitten oikein viimeisen päälle paahdetun keiton. 

Paahdettu lihapullakeitto

• 1 punasipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• oliiviöljyä
• 400 g naudan paistijauhelihaa (10 % rasvaa)
• 1 kananmuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• 1 rkl voita
• 2 porkkanaa
• 2 pientä naurista
• 6 pientä perunaa
• 1 dl erittäin vahvaa porolientä, joltain käristykseltä jäänyttä
• kourallinen pakasteherneitä
• vettä

Aloitin silppuamalla sipulin ja valkosipulin. Mysittelin ne pannulla oliiviöljyssä ja kaavin laiskistuneet sipulit kulhoon jäähtymään. Odotellessani kuorin nauriit, porkkanat ja perunat ja leikkasin ne kuutioiksi. Paahdoin kutakin laatua pannulla oliiviöljyssä muutamia minuutteja, kunnes kaikkien kuutioiden kyljissä oli väriä. Kaadoin kaikki palat kattilaan, jossa oli pohjalla sulamassa oleva kalikka poronkäristyslientä. Olin ottanut sen talteen joltain herkkuaterialta ja tähän se sopi todella hyvin.

Kun sipulisilppu oli jäähtynyt, lisäsin kulhoon jauhelihan, kananmunan, chilihiutaleita (maltillisesti, olen chilinyyserö), suolaa, pippuria ja tomaattipyrettä. Sekoitin seoksen tasaiseksi taikinaksi ja paistoin siitä pannulla pienen koepalan, makua oli melkein tarpeeksi, lisäsin vähän pippuria. Pyörittelin taikinan pieniksi lihapulliksi ja paistoin ne pannulla voin ja oliiviöljyn seoksessa, en ihan kypsiksi, mutta kauniin värisiksi. Kumosin ne varovasti kattilaan, etteivät ne hajoaisi. Lisäsin vielä kattilaan pakasteherneitä ja kiehuvaa vettä sen verran, että ainekset melkein peittyivät. Annoin keiton kiehua miedolla porinalla noin puoli tuntia. Maistelin, ihan vähän suolaa piti vielä laittaa ja pinnalle tuoretta persiljaa. 

Söimme keittoa aamulla paistamani Minna C-leivän kanssa, nyt oli kolmas kerta, kun käytin sauvajyväseltä saamaani juurta. En ole kasvattanut juurta liian suureksi ja olen malttanut lisätä taikinaan jauhoja varovaisesti. Kuori on hyvän rapea, sisällä on mukavasti reikiä ja makua on melkoisesti. Jos tämä tästä vielä paranee, alan olla oikein tyytyväinen. Leipominen noin kerran viikossa, ehkä 10 päivän välein voisi olla meille hyvä tahti. Yksi suurehko leipä kerrallaan ja toisena päivänä paistamisesta koko leivän jäljellä olevan osan voisi pakastaa viipaleina ja ottaa sitten sieltä paahtimen kautta. 

Ja mitä siihen paahtamiseen tulee, se tuntui kyllä tuovan keittoon lisää makua! Kiitos Jaanalle neuvostasi <3