Airfryer-taatelikakku ja tavallinen myös!

Tänään tapahtui taas ketjureaktio, etsin jo eilen yhtä kakkuvuokaa sitä löytämättä. Antti ei edes tiennyt millaista vuokaa pitäisi etsiä, mitä pidin hyvin kummallisena. Tai ehkä en, sillä en itsekään varmaksi tiennyt, olenko laittanut vuoan jo menemään jonnekin eteenpäin. Tosin sen kansi löytyi. Etsimme siis tätä mysteerivuokaa Pantry I:stä, jonka Antti perusteellisesti järjesti keväällä. Sen jälkeen on saattanut käydä niin, että järjestys on hieman häiriintynyt minun tekosieni seurauksena. 

Saimme siis tänään jonkunlaisen hulluuskohtauksen ja järjestimme pantryn kaapit ja tason niin, että nyt siellä on hyvä järjestys taas ja tiedän mitä siellä on. Ja se kakkuvuoka, se oli keittiössä koko ajan, ei nyt ihan sillä paikalla, jossa olisi voinut olettaa, mutta parin kaapin päässä kuitenkin. Ihan nähtävillä, kun vain otti silmän käteen ja katsoi. 

Kun koko ketjureaktio pantryssä oli saatu setvittyä olin ensin sitä mieltä, että moderoin ruokasuunnitelmat vähemmän monimutkaisiksi ja jätän aiotun kakunleipomisen toiseen päivään. Jonkun ajan päästä sain itseni kuitenkin liikkeelle ja leipomishommiin. Tein vuotuisen taatelikakun, josta ei muuten viime vuodelta ole syystä tai toisesta blogimerkintää. Olisiko oikeasti katkaissut tärkeän perinteen? No, sille ei voi enää mitään. 

Käytin tällä kertaa tuttua Ruutukokin ohjetta, johon tein pari lisäystä. Tarkoitukseni oli kokeilla  airfryeriä kakun paistamiseen, mutta jänistin viime tipassa. Jänistyssyy oli lähinnä se, etten ollut koskaan paistanut tällä kadoksissa olleella vuoalla kakkua, se oli ollut käytössä lähinnä jäädykettä ja jäälyhtyjä tehdessä. Kyseessä oli melko pieni, mutta siihen nähden korkea alumiinivuoka, joten pelkäsin kakun tarttuvan siihen. Niinpä päätin tehdä niin, että paistaisin airfryerissä kaksi annoskakkua pienissä hyvissä alumiiniastioissa ja isomman kakun uunissa. Tein tavallisen isomman vuoan taikinan ja jaoin se kahteen annosvuokaan ja pieneen rengasvuokaan. 

Taatelikakku airfryerissä ja toinen uunissa

• 200 g taateleita
• 2 dl sokeria (fariinin ja valkoisen sokerin seosta)
• 3 dl vettä
• 1 tl vaniljatahnaa
• 0,5 dl pieniä tummia suklaanappeja
• 200 g voita
• 0,5 dl kanelilla ja appelsiinilla maustettua konjakkilikööriä (ABK6)
• 2 kananmunaa
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 tl leivinjauhetta
• voita vuoan huolelliseen voiteluun ja vehnäjauhoja jauhottamiseen

Voitelin kaksi pientä alumiinista annosvuokaa (noin 2 dl vetoisia) ja alumiinisen rengasvuoan. Se on muistaakseni tarkoitettu vesihauteessa kypsennettyjen puddinkien tai jäädykkeiden tekemiseen. Voitelin jokaisen vuoan erittäin perusteelliseksi ja jauhotin ne vehnäjauhoilla. Laitoin vuoat jääkaappiin odottamaan. 

Poistin pehmeistä taateleista kivet. En käytä enää niitä kivikovia taatelipalikoita, vaan pehmeitä taateleita, niitä on marketeissa ainakin näin joulun alla. Paketissa on noin 400 g taateleita. Kivet lähtevät hyvin pois, kun taatelia puristaa ja avaan sen sormin. Laitoin taatelit, sokerin, vaniljatahnan ja veden paksupohjaiseen kattilaan ja keittelin seoksen soseeksi, se vei noin puoli tuntia. 

Kuumensin uunin 175 asteeseen. Lisäsin kattilaan taatelisoseen joukkoon pehmeän voin, suklaanapit ja liköörin ja sekoittelin, kunnes voi oli sulanut. Lisäsin mukaan vehnäjauhot, joihin oli sekoitettu ruokasooda ja leivinjauhe. Sekoittelin tasaiseksi ja yhdistin seokseen kananmunat. Tuloksena oli paksu tasainen taikina. Jaoin taikinan kahteen pieneen annosvuokaan ja loput isompaan, mutta melko pieneen rengasvuokaan.

Laitoin rengasvuoan uuniin ja annosvuoat airfryerin paistokoriin. Uunissa kakku paistui noin tunnin, kokeilin kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli pistoksesta puhdas, oli kakku kypsä. Airfryerin laitoin 160 asteeseen ja paistoin sillä lämmöllä annoskakkuja ensin vartin. Kokeilin kypsyyttä, mutta silloin taikinaa tarttui vielä tikkuun, paistoin vielä noin 8 minuuttia lisää ja siinä vaiheessa annoskakut olivat kypsiä, kohonneet mukavasti. 

Maltoin odottaa noin vartin ennen kuin sörkin kakkuja. Pikkuiset annoskakut pullahtivat vuokistaan helposti ja olivat luvalla sanoen aivan täydellisiä. Isompaa kakkua pelkäsin kumota ja sen kanssa odotinkin lähemmäs puoli tuntia. Kakku oli kohonnut melkein vuoan yläreunaan asti, kun taikinavaiheessa yläreunaan oli useita senttejä. Kakku irtosi aivan täydellisenä vuoasta ja tuoksui taivaalliselta! 

Söimme pienet kakut jälkiruoaksi kaneli-appelsiinikonjakki-liköörillä (heh) maustetun kermavaahdon kanssa, muutama pieni valkosuklaanappi koristi annoksia. Isomman kakun laitoimme kylmään varastoon joulua odottamaan. Airfryer sopi oikein hyvin myös leipomiseen, Koben koriin olisi mahtunut neljä tuollaista käyttämääni pientä annosvuokaa. Aion kokeilla myös leivän paistamista airfryerissä.